Aina ei asiat mene kuin toivoisi.

Anteeksi vaiteliaisuuteni..

Mielenpäällä on paljon asioita, koulu painaa pahasti päälle ja omat ahdistukset..
Mies on viikot poissa kotoa, ja nyt hän on yli viikon niin että vasta jouluksi tulee kotiin..
Ja mä olen jaksanu tähän päivään mennessä hyvin, mutta nyt tuli se raja. Mä en jaksa.
Mua ahdistaa, itekttää, surettaa ja tekisi mieli.. vain maata lattialla ja itekeä. EN pysty kuvailemaan ahsitusta sisälläni, se on yhtäkkiä kasvanut aivan äärettömästi.

Olen oireillut tässä muutaman kuukauden ajan. Nuhahtamis vaikauksia, univaikeuksia, muistin menetystä, keskittymisvaikeuksia, ärtyisyyttä, huonoa oloa.. ja ei en ole raskaana jos joku sitä miettii.


Häät ovat unohtuneet täysin taka-alalle, enkä halua edes ajatella niitä. Meidän suhteessa ei ole siis mitään tapahtunut, mutta jotenkin häät eivät vain tunnu tällä hetkellä niin tärkeiltä..

Kuten useimmat ovat huomanneet, mieleni on hyvin ailahtelevainen häiden suhteen. Se on myös moniin muihinkin asioihin.

Luultavasti tulen taas parin kuukauden päästä hehkuttamaan elämäni kyllyydestä kuinka häät ovat vuoden päästä jne. Mutta ymmärrän rakas lukija jos et jaksa seurata tätä jatkuvasti tapahtuvaa vaihtelua.

Mutta hiljenen joksikin aikaa että saan taas pään kuntoon ja löydän hukassa olevan elämän intouden.

Rauhallista joulun aikaa kaikille, ja riemukasta uutta vuotta!

toivoo Lady Keelya

Päivä päätetty!

Noni, nyt on vihdoin tarkka päivämäärä millon meidän häät on!
25.2.2012

Toivottavasti juuri tuolla viikolle ei tule olemaan miljoona tsiljoona pakkasta, lunta on ihan takuulla täällä meidän maisemissa :)
Ooh, nyt sitten ei oikeen tiiä mitä tekisi. Hääjuhlapaikkaa en vielä ala varailemaan, hieman lähempänä sitten. Kun haluttaisiin käydä paikalla ihan tutustumassa. Jos vieraita on se 50 kpl, mietin onkohan tuo meidän meinaama paikka liian iso? Voiko juhlasali olla liian iso? Haittaako se ?

Onko liian aikaista pyydellä pitopalveluilta tarjouksia? Hitto, mitenköhän neki tehdään...
Tiedän että täällä on paljon pitopalveluita, mutta tuntuu että kaikkien tiedot pitää ihan hampaat irvessä hankkia, kun edes maailmanmainio google ei anna tarpeeksi tietoa! Myrrrr!
Eikä mistään saa tietoa mikä pitopalvelu on hyvä, mikä ei. Tuntuu että tosi vähän juhlitaan kun kukaan ei osaa sanoa mielipidettä mitä pitopalvelua kannattaisi suosia..

Me ajateltiin ukkelin kanssa että hankittaisiin sormukset ensin. Kun ne on kuitenkin se tärkein ja välttämättömin, ja haluttaisiin tarpeeksi ajoissa aloittaa etsintä. Musta tuntuu että mikään ei miellytä silmää, siis kuvien perusteella. Eikä meille tule mitään tonnin sormuksia, kyllä reippaasti 500 euron tulee olla. Ja tosiaan mä heitän sitten oman kihlani mäkeen, tää ei oo maksanu ku sen reippaan 7 € :D opiskelija, opiskelija.. Ja miehekkeelle laitetaan kanssa uusi sormus, sellanen ku tahtoopi :)

Ja mikä ihanan lehti! Ostin uusiimman Häät&Juhlat- lehden, ja siellä oli mainos Oulussa olevista HÄÄMESSUISTA!! Eli sunnuntaina 16.1.2011. JEE!! Olen yrittäny netistä hakea että eikö niitä messuja voi täällä pohjoisemmassakin olla, muttei mitään oo mainintaa ollu noista messuista. Mutta nyt oli, jiihaaa :D
Sieltä onkin hyvä napsia mahdolliset sormukset, kattoa miehelle pukua ja kutsukortit ja kaikkea muuta kivaa!

Voih, mitähän sitä alkais tekeen ku ei tiiä mistä lähtis liikkeelle...

Hääät!

Häät häät häät. Noni nyt on taas innostusta kun miehekkeen kanssa keskusteltiin. Pitäs vaan aina sille keskustella häistä, ku se saa aina innostumaan, mutta mää oon tämmönen tonttu.
Ihan sama asiaan!

Häiden ajankohta siis muuttuu. Ne vietetään talvella 2012. Tarkkaa ajankohtaa ei täysin ole, mutta se ei haittaa vielä. Tänäänhän tästä vasta päätettiin! Ja jos häät järjestetään, niin aijomme nyt olla sitten säästelijäitä kuten aikaisemminkinn. Nyt katsomme vieraslistaa uudelleen, ja se pienenee luultavasti alle 50 hengen, ja ruokiin saa mennä semmonen 1000 €. Jumalauta jos tuolla rahalla ei saa ihmisiä syötettyä, nii saavat sitten vaikka ihan vaan pottukeittoa! :D

Me kutsutaan sellaiset ihmiset jotka ovat meille jollainlailla merkinneet oikeasti, saaneety meidät nauramaan ja itkemään. Ei serkkuja, joiden häihin ei saatu ittekään kutsuja, tai joita näkee sillon tällön kaupassa, ja sitten ollaan tyyliin "tunnistatko?".

Valkoinen luultavasti on sitten IN koristelussa, onhan se periaatteessa halvin väri, kun kattoo kauppojen myyntiä, liinat, verhot, maalit jne. Valkoinen on halvin. Ja sopii hyvin meille.

Luultavasti mun pukua tullaan sitten säätämään, etten palele siinä, luultavasti jätän sen yläosan, siis tän boleron käyttämättä, ja joku villakangas pikkutakki tilalle. Olenkin aina ihaillut muiden morsiammilla sellaisia :)

Ja kynttilöitä voidaan edelleen käyttää! Eli saadaan ihanat pimeät tunnelmailliset häät edelleen.
Voi että nyt löytyy intoa ja puhtia!

Niin ja mikä vaikutti tähän aikaistumiseen? Minä pääsin töihin. Osa-aikaiseksi. Mutta tiedossa on kesällä paljonkin töitä. Jeeejeee!

Hui kamala! Häät on melkeen jo vuoden päästä, hellan lettas, 1½ vuotta! Ihanaa! Ei olekaan enää niin pitkä matka ;)

Noni nyt tuli tämmönen ihkutuspoksutus postaus, anteeksi. Mutta kun täällä on intoa kuin pienessä porsaassa!

Noni, nyt pitää alkaa suunittelemaan taas ihan uusiksi! Ensin päätetään tarkka päivä...

Ihania syystalvi ilmoja kaikille! Täällä kävikin jo ensilumi viime viikolla :)

Hämmennystä ja turhautumista

Mielessä pyörii paljon. Tulevaisuus, koulu, häät, matkustelu, oma koti, koira ja pienen pienet vauva haaveilut...

Olen ollut harjoittelussa koulun puolesta, ja tykkään olla siellä todella kovasti! Minulle on vähän lupailtu että pääsisin ehkä ihan töihin töihin sinne, muutamia tunteja tekemään silloin tällöin, esim. jouluna. Ihan oikea koulu alkaa marraskuun puolella, eli teoria. Se olisi sitten viimistä puristusta vailla, kesäkuussa toivottavasti valmistun eläintenhoitajaksi. Ennen sitä tulee tehdä monta näyttöä eikä niistä ole hajuakaan mitä ne oikeasti tulisi tehdä, kun itse pitää suunnitella! Ääh, toivottavasti tähän asiaan tulee PALJON selvennystä sitten pian..
Ja jos ja kun valmistun, olen mahdollisesti sitten tuolla faunattarella kesätöissä. Hihii.

Häät saavat koko ajan ihan uuden suunnan, ja välissä niille ei ole suuntaa ollenkaan. Jotenkin tutnuu etten uskalla enään yhtään mitään ostaa tai miettiä, kun en ole varma haluanko isommat häähäät. Edelleen mua vaivaa tää raha-asia ja häiritsee se seikka että laitetaan rahaa palamaan sikana siksi että muut see sutta syömään ja rellestään, vaikka niillä ei todellisuudessa kiinnostas sen suurempaa ollaanko me yhdessä vai ei.

Eli tekisi kovasti vaan suunnitella häämatkaa, mennään maistraatiassa naimisiin, karataan ulkomaille ja pistetään postikorttia sitten läheisiimmille ihmisille että lällättilää! :D
Mutta sitten mun ihana mekko ei pääsisi oikeuksiinsa vaan jäisi kaappiin pölyyntymään. Melkeen tutnuu että on PAKKO olla juhlat kun on tuo penteleen ihana mekko jota pitää saada käyttää!

Nii tämmöstä tää mun ajatuksen juoksu on, ei mitään selkeyttä ja itekki on ihan hukassa mitä sitä haluaa! Ja sitten ukko on semmonen että sille käy ihan mikä vaan nii...

Mun puolesta mennään nyt heti naimisiin ja sinne Roomaan, otan vähän opintolainaa ja se ois sillä selvä! pääsis elämässä taas eteenpäin.. ehkä jopa siihen lapseen ;D

Mun ystävälle selvisi vasta että hän on raskaana. Ja jälleen heräsi itsessäkin se kaipuu omasta.
Meillä on miehen kanssa ollut ajatuksena että lapsia sitten ku ollaan vasta 25- vuotiaita. Tämän olen itse perustellut sillä että pitää olla molemmilla ammatti, jommalla kummalla töitä ja mahdollisesti tiedossa mihin asetutaan. Kovasti olen aina puolustanut että lapselle tulee olla hyvä olla, mahdollisuus harrastaa sitä mitä tahtoo. Itselläni on ollut rankka lapsuus, siihen on riittänyt väkivaltaa, alkoholismia ja köyhyyttä.

Keskustellessani ystäväni kanssa, jolla on samankaltaisia kokemuksia lapsuudessa, ja tästä puhuessamme, huomasin että eihän meidän lapsillemme ole lainkaan tiedossa samanlaista elämää. Meidän tapauksessamme tulemme miehen kanssa toimeen loistavasti, meillä ei ole tarvetta juhlia tai ryypätä, ja tulemme toimeen taloudellisesti toimeen nytkin, kun rahan tulo on todella pieni.

Olen keskustellut miehen kanssa uusiksi elämäämme, ja mies tahtoo myös lapsen, muttei koe olevansa sille vielä täysin valmis. Mutta vuoden parin päähän siirtyi nämä haaveilut. Mutta kyllä sekin helpottaa. Vuodet menee lujaa, aika aivan katoaa.

Mutta noista häistä. Huomasin erään seikan myös meidän tulevaisuuden suunnitelmissa. Ne menevät jokseenkin näin, mun koulu loppuu joskus 2011 kesäkuussa. Miehen sivari loppuu marraskuussa 2011. Mies PÄÄSEE haluamaansa kouluun syksyllä 2012. Eli häät olisi järkeviintä järjestää vuoden 2012 talvi-kesä ajalle. Syksyllä mitään järkeä kun silloin on mahdollisesti muutto uudelle paikkakunnalle, elämän opettelu uudella paikkakunnalla, ja tosiaan miehellä se uusi koulu. Joten saa nähdä muuttuuko kuin kovasti tuo häiden ajankohta :) Jos ne juhlat on. Ja oikeasti en tiedä onko ne. Toisaalta haluttaa, toisaalta ei. Järki kamppailee tunteen kanssa :D

Ihanaa kun on joku paikka mihin saa purkaa ajatuksensa. Anteeksi niille jotka turhautuvat mun eestaas hössötykseen :D

Lopuksi kuva ensimmäisestä omasta kissastani. Kuvassa neiti on n. 6 kk. Edelleenkään kissa ei petä minua, aina vaan jaksa rakastaa ja vain äipän syli on se paras.

Säästötili

Nyt vihdoin sen tein. Säästötilin.
Keväällä aloimme S-Arinan asiakasomistajiksi ja täten liityin s-pankkiin. Olen kauan aika meinannut perustaa tilin, jonne voimme laittaa rahaa sivuun häitä varten. Avasin s-pankkiin tuottotilin, jossa on vertailujen mukaan paras korko. Ja vähän rahaakin sinne jo meni :)
Sinne sitten laitetaan sivuun mahdollisemman paljon rahaa. Aah, kivaa :)

Monet blogit ovat hiljenneet kovasti syksyn tullen. Itse nautin kovasti pimenevistä illoista, ja sateisista päivistä. Toisaalta syksyssä on puolensa, mutta häiden kannalta mietityttää.
Mekko voisi mennä likaiseksi, sää voi olla ihan hirveä myrsky. Mutta häät on tarkoitus pitää sisätiloissa, ja voisi käyttää paljon kynttilöitä jotka tuovat aivan oman tunnelmansa.

Syksyn tullen saa pukea kaikki kivat heijastimet :)

Starttaus

Koska pääsin varamisepalvelun akutta töihin muutamaksi päiväksi, ostin sen kunniakseni kauan haaveilemani juoksujalkineet. Tässä ne nyt on! Kalliitahan nuo oli, 129 €, mutta niissä on ylipronaatiotuki, ja gore-tex kalvo, muotoiltu ja pitävä pohja. Eli soveltuvat syys ja talvijuoksemiseen täydellisesti. Olen viimeviikolla töissä kävellyt noita jalkaan, ja nyt en huomaakaan mitään ihme paukkutukia tai muuta, ne tuntuu aivan ihanilta jalassa!

Minähän olen harrastanut juoksua yläasteella, niin pitkälle pääsin juoksemaan kuin 10 km. Sitten se jäi, ja aina kun yritin aloittaa uudelleen, polvet alkoivat vaivata huonojen lenkkareiden vuoksi, enkä ollut varaa kunnon kenkiin.

Kävin tänään aamulla ensimmäisen lenkkini, joka oli pieniä lyhyitä intervalleja, mutta tuntui tois hyvältä! Oli tarpeeksi raskas mutta kevyt. Pikku hiljaa pitää malttaa aloittaa, ettei tuo polvi taas ala irvistelemään. Ooih, olen niin kaivannut tätä :)

Eli tästä askel laihtumiseen, kunnon nostamiseen ja stressin lieventäjään :D

Lahjat vieraille

Itse en pidä ajatuksesta antaa vieraille hääkarkkeja pienessä pahvisessa rasiassa, kun he syövät sen hetkessä ja siinä se olikin. Pahvi rasia menee roskiin, tai joku harva ottaa ja säilyttää niitä pölyyntymässä kaapin pohjalla. Joten haluaisin jotain pysyvämpää. Tai jotain josta on oikeasti hyötyä vieraillemme. Olen harkinnut näitä:

1. Keno kuponki
Jokaiselle vieraalle olisi oma summittasesti valittu kuponki, eikös ne ole jotain 0,50 € halvimmillaan joku yksirivi? :D Tästä voisi joku vieras jopa hyötyäkin, ja tulisi maksamaan jotain 30 €. Hehhehheh :D
2. Heijastimet
Koska häät olisivat nyt sitten ehkä niin syksyllä, niin heijastin olisi hyvä olla. Itse jaksan jankuttaa heijastimien tärkeydestä joka syksy ja talvi. Nää vois olla sitten sydämmen malliset :)

3. Saippua
Itse tehty saippua! Hokasin tämän naikkareiden foorumilta joku aika sitten ja olen aivan haltioissani! Rakastan käsitöitä ja tämä olisi niin ihana lahja! Hyvän tuoksuinen saippua ja hyödyllinen ja pitkäikäinen! Hihii :D

Nonih. Tämmmösiä. Ja sanon kyllä heti että tuo saippua on jotain mitä aijon nyt tutkia lähemmin ja ties innostun tekemään omaksi huvikseni. Hihhih...


Meinasi tuo ukkoki että hyvä ajatus tuo saippua :) Ja ne voisi noin pakata kuten kuvassa näkyy.
Joo, kyllä mä nyt oon ihan tohon saippuaan tykästyny :D

Valehtelija valehtelija

Unohdin aivan!
Tärkein ostos minkä teimme reissullamme jäi esittelemättä, eli luonnon sileät kivet!
Löysin niitä Anttilasta, 1 kg pussi 1,99 €. Ja ne ovat juuri sen värisiä, mallisia ja tuntoisia kuin halusinkin :P Ostimme niitä 2 pussia. Ja näitä olisi tarkoitus laittaa kirkkaiden maljakoiden pohjalle, nyt en pysty luomaan kuvaa, jolla voisin paremmin esittää ajatukseni, mutta uskon monien jo arvaavan entisten kirjoitusten perusteella :)
Mutta tämmöisä ne ovat:


Hox! Sydämmen mallinen kivi keskellä ;)

Juu ja nämä kivet ovat olleet minulle melkein kuin häiden koristeluiden kohokohta. Halusin juuri näitä. Ja kiviä ostetaan luultavasti lisää, erivärisiä. Mutta tuolla Anttilassa oli vain nämä jotka hellivät silmääni :)

Ooh, tekisi mieli jo poimia noita pihlajan oksia...

Eipä paljoa mittään

Edistystä ole tullut. Vastauksena anonyymille viime postauksern kommenttiin :)

Mutta jotain pientä nyt kuitenkin. Minua on vienyt kovasti työssäoppiminen, jossa teen klo 11-19 päivää, eli aikaa ei oo niiku sitten millekään tai ei vaan jaksa kun on seisonut sen 8 tuntia.

Olimme ukkelin kanssa kahden keskeisellä reissulla, yövyttiin kahdessa eri hotellissa, sviitissä ja normi huoneessa. Käytiin katsomassa Ismo Leikolan stund uppia. Oli hauska (vaikka se sitä hevosta löiki turpaan, nii oli se nyt hauska!) Siitä sitten viikonlopun jälkeen jatkoimme anoppilaan, missä olen käynyt viimeksi... kesällä 2009. Kovasti uteli tätä blogin osoitetta mutta onneksi pääsin vielä siitä luistamaan, kun täällä haluttaa muiden morsmaikkujen kesken pohtia omaa päätään, nii se ei ole kovin suotavaa että anoppi tai äiskä tulee kommentoimaan ;)
Oli todella ihana reissu. :)

Niin asiaan! Teimme hankintoja tai hankinnan. Sinooperista löytyi alesta Kiitos- tarroja. Noh olihan ne pakko staa kun oikea hinta olisi 1,20 € nii nyt olivat VAAn 0,50 €!! :D
Nii. Ja koska kovasti tahtoisin käyttää pihlajaa meidän koristeluissa, nii tui huomioitua että pihlaja on marjassa ainaki heinäkuun lopusta alkaen. Eli ehkä tuo päivä mellä aikastuu parilla kuukaudella. Lisäksi en ole tykännyt kun nyt on tullu yhtäkkiä kauhean kylmää, harmittaa.

Noh näitä nyt pohdiskellaan. Ja mun suuri elämänmuutos ei hurahtanutkan käyntiin vielä, anteeksi :(

Mutta paino on ainaki tippunut. 67 kg lähettiin ja nyt se näyttää 63-64kg. Johtuu siitä että en ole syönyt leipää enkä ruokaa ylipäätänsä. Jotenkin ei vain maistu. Tuolla töissä ollessa ei ole kauhean imartelevat keittiötilat että omenaa ja banaania saa nopeesti syötyä. Aamulla yleensä syön kunnolla ja illalla sitten odottaa sulhon tekemä ateria :) Ja kaikenlisäksi olemme meidän lomamme vuoksi aika heikoilla rahallisesti. Ilmeisesti koirakin pitää käyttää lääkärissä kun on silmä alkanut juoksujen jälkeen rähmimään ihan tolkuttomana.

Mutta kyllä täällä vielä haaveillaan ihanasta hääjuhlasta. Ja tuosta miehestä :)
Hihhih...

Juhlapaikan vuokra

On nyt tiedossa. Eli 100 € per vuorokausi. Eli 3 päiväksi eli viikonlopuksi 300. Ei minusta paha, kun tuo Leipätehdas on sen 450 € viikonloppu. Ja tuolla pirtillä on kaikki varusteet, lautaset, lasit jne. Hii! Saa nähdä millon rohkaistuu kyselemään jos menisi paikan päälle katsomaan ja muistuttamaan itseäki millainen se on. Ja Samikin näkisi sen. Hmm.. :)



Täällä sataa vettä. Joka on hyvin ominaista tälle kaupungille, ja tuuli, kun merenrannalla ollaan.
Mutta minusta se on ihanaa vaihtelua kamalille hellehikipäiville, kun tuntuu että paistuu tänne huusholliin, ja ulkona tule pää kipeäksi. Olisipa miulla suurisateenvarjo kuten tällä miehellä ja voisin kävellä töihin :)

ps. Ollaan menossa romanttiselle viikonloppureissulle 3-vuotispäivän kunniaksi :P

Askel kerrallaan

Meni sitten ihan vituilleen tää blogin ulkoasu, sori. En nyt jaksa alkaa korjaamaan sitä, vähä aikaa kirvasin, nyt keskityn muuhun. Bloggerilla on joku *#¤%&# hieno työkalu tohon taustaan, ja nyt ei sitten toimi nuo muiden tekemät taustahöskät ollenkaan... MYRR!!!

Mutta keskitytään muuhun.

Eilinen meni mun uuden päätöksen myötä kohtuullisesti. Ei syöty mitään herkkuja, josta on tullut aika paha tapa viime aikoina. Okei siinä se taisi ollakin. Mutta tuo on oikeasti tärkeää, mun vartalo muokkaantus takuulla pienemmäksi, kun jättäs urhan päivset mussuttelut, ja keskittys oikeasti muuhun. Esim. koiraan. Häihin. Kouluun. Mieheen :)

Meillä on koulusta menossa nytten työssäoppimisjakso, joka kestää marraskuulle saakka. Alotin viime viikolla työssäoppimiseni eläinkauppa ja tarvikeliikkeessä, eli Faunattaressa. Tosi kiva paikka. Olen päässyt tutustumaan ja käsittelemään jyrsijöitä ja kaloja, jotka ovat olleet mun tavoitteena. Ittellä ei ole juuri noista kokemusta. Nyt sitten meillekkin on tulossa akvaario :P Hihii!
Mutta verrattuna pelkkään eläintarvikeliikkeessä tekemääni harjoitteluun tämä on jo nyt antanut tosi paljon, koko ajan on tekemistä, eläintenhoitoa ja järsjestelyä. Pian asiakaspalvelua, kunhan uskallaudun kassaa alkaa käyttämään, se tuntuu taas niin monimutkaselta.
Ja tuossa harjottelussa aion ottaa kaiken irti, sillä sinne ois ehkä mahdollista päässä ruuha-aikoina tuuraamaan, erä luokkakaveri oli aijemmin tuolla, nii ois nyt päässy töihin kesällä.
Että wink wink. :)

Mä aijon tänään soittaa tuosta pirtistä, että millainen vuokra siinä olisi kesä-syys viikonlopulle. Koska se on vaivannut kovasti, ja olen aika varma että tuolla ne häät on sitten jos tällä paikkakunnalla asutaan vielä häiden aikaan.

Koiran kanssa tekee enemmän taas touhuta kun sen ensimmäiset juoksut näyttäs olevan loppumaan päin. Se on hoksannut vihdoin ja viimein mitä mä tarkotan kun sanon käskyn "Sivu!"


Hei, osaako joku kertoa mistä mä saan koristekiviä? Sellasia luonnollisia, sileitä, pieniä ja taikka isoja? Oisko josain puutarhakaupassa? Kun ensin ajattelin keräillä luonnosta häitä varten, mutta pöh ei tuolla oo sellasia mitä tahon, ja onhan se hommaa alkaa kivii roijaan :D


Anteeksi mun huono suomenkirjoitus, mä oon aina ollu huono äidinkielessä enkä nyt jaksanut kovin keskittyä, kun ketuttaa tää ulkoasu.

Nyt riitti!

Minä! En jaksa itseäni. En jaksa olla epävarma ja miettiä miltä muista tuntuu. En jaksa rypeä itsesäälissä edes alitajuntaisesti enkä valittaan vähäpätöisistä asioista. Enkä jaksa vain puhua vaan tehdä oikeasti jotain asioiden eteen!

Tämä on minun muutokseni hetki, kohdata todellisuus ja hyväksyä se.

En ala tässä kaikkea erittelemään miksi nyt on näin, vaan tärkeintä on että oikeasti oivaltaa ettei tätä menoa voi jatkaa jos TODELLA haaveilee ja unelmoi jostain, joka on saatavissa, kunhan näkee vaivaa.


Minä tahdon HÄÄT, jossa MINÄ olen keskipisteenä. + Sami :D
Minä tahdon MAHTUA minun hääpukuuni, joka on tuolla kaapissa, ilman että sitä pitää suurennella sen enempää, ainoastaan lyhentää, pituutta kun en pysty kasvamaan.
Minä tahdon kehittyä koirankouluttajana, koska nyt olen ihan hukassa melkein 1 ikäisen porokoiran kanssa.
Minä tahdon ihanan talon, jossa on valtava tontti, ja naapurit väh 200 m päässä.
Minä tahdon valmistua eläintenhoitajaksi vuoden päästä.
Minä tahdon töihin eläintarvikeliikkeeseen tai eläinkauppaan.
Minä tahdon akvaarion, ja hoitaa sitä niin etteivät kalat kuole ensimmäisellä viikolla.
Minä tahdon säästää rahaa häitä ja matkaa varten.
Minä tahdon lopettaa facebookin farmi pelien pelaamisen. Ne vievät tuntikausia eikä ne edes toimi.
Minä tahdon lopettaa kynsien pureskelun TÄYSIN. Olen jo kehittynyt, mutta repsahdin taas 4 kk jälkeen.
Minä tahdon kehittää parisudettamme syvemmäksi ja lujemmaksi.
Minä tahdon tukea ja kuunnella enemmän miestäni.

Minä tahdon ELÄMÄNTAPAMUUTOKSEN. NYT.


Tästä lisää hetken kuluttua.

Katti vs ihminen

Taas aamulla sai herätä kello 7.00 siihen kun ahne leikattu narttu kissamme alkoi huutamaan vatsan täytettä. Nousin ylös ja jätin miehekkeen nukkumaan, nyt olen ollut koneella. Sinnikkäästi kissa jaksaa tuossa moukua, välissä hiljennän sen "shyss!" ja kissa loikkii menemään. Kohta kuuluu kuinka kissa nuolee isoa muovikassia eteisessä, hyppää keittiö tasolle, härnää koiraa, huutaa taas vähän lisää, hyppä uudestaan keitti tasolle. Piru tuo kissa on oikeasti ärsyttävän viisas. Nyt kissa levähtää ja vetää sikeitä raapimapuussa.
Kissa leikattiin tuossa syksyllä, ja sen jälkeen siitä on tullut holtiton ahmatti. Se lihoi heti 3-4 kk melkein 2 kg, jollon havaduin puuttumaan kuivaruuan kokoajan tarjolla oloon. Nyt sitten kissamme syövät päivärutiinin mukaan. Toinen, nuorempi kissamme on ihan normaali, se syö vain mitä tarvitsee ja ONNEKSI sain sen syömään märkäruokaa, jota leikattu kissa ei missään nimessä tee. Tyhmä katti. Mutta tämä erä voitettu. Kohta killit saa ruokaa niin kuin kuuluu, ja odotetaan päivän jatkuessa kun taas alkaa mauku kuulua :)

Tyhmän ärsyttävän viisas katti.


ps. valitan, huono kuva kissasta. Tein kirjoituksen väärällä koneella, mutta ehkä joskus parempia kuvia ;)

Luonnollisen ihanat häät

Taas on herätelty tätä morsianta eloon, kiitos ihanan miehekkeen :)

Minua on kovasti latistanut oma perheeni, jotka eivät jaksa kiinnostua häistä ja ovat todella masentavia. Kun taas miehekkeen pieni suku on aivan innoissaan! Harmittaa kun asutaan niin kaukana heistä, kun ennemmin siellä suunnittelisi kuin täällä kakkanokkien kanssa.
Mutta jos ne on nyt perushäät niin tätä minä olen ajatellut:
Juhlapaikka maanläheinen, eli maalla tai jossain kaukana teistä, kaupungin vilskeestä.
Ihanteellista olisi joku sellainen paikka joka ei edes paljoa koristeluja kaipaa, vaan jo oma lähtöisesti olisi luonnollinen ja kaunis.Koristelut tulevat luonnosta ja/tai käytetyistä asioista. Kukkia, kiviä, oksia, laina liinoja tai käytettynä, vuokrattuja. Lautaset, lasit jne ovat ihanteellisesti kaupanpäällisiä paikan vuokran kanssa. Väreinä voitaisiin käyttää oranssia, punaista ja mustaa. Nämä eivät ole yhdistelmä, vaan mitä voisi käyttää, teemaväriä ei ole päätetty. Ja kynttilöitä, niiden ekologisuudesta en osaa taas sanoa :SVieraille ei mitään lahjakarkkipaketteja, joko ei mitään, tai sitten jotain pientä joka ei vaadi rasioita, vaan on hyvä sellaisenaan. Itse olen ajatellut jos keräisi luonnosta kauniita kiviä ja askartelisi niitä jotenkin, tosin vieraille se olisi aika tyhjän päiväinen lahja :DOlen myös miettinyt karkkibuffettia, joka tosin on kaukana ekologisuudesta, mutta se menisi vieraskarkeista.
Ruokaan panostetaan mielellään, tosin ei niin kauheasti kun joillakin tuntuu olevan 3-5 eri salaattia, 3 eri ruokaa jne. HUI :D Meillä tulee varmaan olemaan se yksi pääruoka, esim lohikeitto (RAKASTAN!) ja sitten joku pienempi ruoka, sitten ruokaisempi salaatti ja normi salaatti. Sitten leivät, ja niiden päälliset jne. Lapsia on tulossa sen verran, että niille pitää olla jotian omaa, mutta uskoisin tuon lohikeitonkin menevän. Noni, panostetaankohan me sittenkään..
Hääkakkua mietiskelin että sen voisi ehkä itse väsätä. Monesti on häissä näitä kreemikakkuja ja ne maistuu aivan hirveiltä. Joten miten sitä itse voisi niin pahasti epäonnistua? :D
Eikä moni kakkua edes syö niin kauheasti, yleensä se ruoka on jo aika kova menekki.
Iltapalana voisi sitten olla ehkä voileipäkakkua, tai jos oikein aletaan pihtaan nii karjalanpiirakkaa ja erilaisia levitteitä, kuten yrtti tai munavoita.
Ja nämä ruoka hommelit ovat sellaisia joita tiedän omalla suvulla menevän, kyllä kelpaa. Eikä nämä ole mitään päätettyjä, vaan nyt siis hahmotelmia.
Mahdolliseti olisi kivaa saada joku bändi, jolta löytyy niin humppaa ku kovempaakin soittomatskua. Hui, mistä sitä osaa noita bändejäki täällä päin kysellä..

Ja häämatkalle olisi aivan ihanaa lähtä heti seuraavana aamuna hääyön jälkeen. Oih!
Rooma, mmm :)
Näihin tunnelmiin CIAO!

Hetkessä elämistä ja haaveilua tulevasta

En ole kirjoitellut vähään aikaan, vaikka aika on ollut. Loma alkoi muutama viikko sitten, ja juhannusta juhlittiin veljen kolmekymppisten yhteydessä. Kivaa oli :)

Hääajatukset ovat ihan lopsahtaneet kasaan. Jotenkin minua ahistaa ajatus että laittaisimme jopa tuhansia euroja yhteen päivään, kun voisimme samalla rahalla mennä vaikkapa pidemmälle tai monelle eri häämatkalle! Olen kasvanut köyhässä perheessä, äitini on lähes koko elämäni ollut työtön, monesti 5 vuotta kerralla, kun työkkäri sitten patistaa johonki koulutukseen tai kurssille.
Kaikkeen mitä on, tulee olla tyytyväinen, asiathan voisivat olla huonomminkin. Meidän perheessä ei jätetty tilaa haaveilulle. Jos jotain halusi ja se ei miellyttänyt äitiä, puheet meni kuuroille korville.

Nyt haluan elää. Haavilen paljon, miehestä, omasta kodista, koirasta, kissoista, luonnosta, matkailusta, lapsista, terveestä kropasta. Joillekin tuo yhtälö vaikuttaa siltä että haluan sitoa itseni muihin. Mutta sitä se ehkä onkin. Haluan saada sen mitä toivon. Aina kun saan jonkin haaveni toteen, olen onnellinen. Ja tyytyväinen siihen, etten vain tyydy siihen mitä on vaan vaadin parempaa.

Mutta silti nousee tietynlainen ahdistus rahasta. Aina on kyse rahasta. Meillä tulee talouteen miehen työmarkkinatuki ja mun opintotuki. Opintolainaa hain vasta tänä keväänä, ja laitoin sen sellaisiin asioihin mitä halusin ja tarvitsin, mm. kannettavaan tietokoneeseen. Ja maksohan se. Mutta ainakin se on mulla tässä käytössä, tunnen sen arvon ja olen tyytyväinen. Ja maksan siitä myöhemmin.
Jos sanon ääneen jonkin asian mitä tahdon tai hankitaan, sanoo joku AINA "jaa mistäs sulla rahaa tommoseen on?" No on meillä. Se vain on mistä sen ottaa pois. Meillä ei ole autoa joka vaatii ylläpitoa eikä me rillutella baareissa. Ja syödään vähän vähemmän, joskus enemmän. Käytämme rahan muuhun.

Tämän paasauksen jälkeen voi kysyä, miksen sitten toteuta unelmahäitämme?
Ajatus ahdistaa. Toisaalta haluaisin vieläkin pienemmät häät, kahvihäät tai vastaavat. Mutta jotenki sekin tuntuisi väärältä. Kutsua ihmisiä yli 300 km päästä pieniin tai vain kahvihäihin?
Plääh..

Yritin ehdotella sulholle että jos mentäs vaan maistraattiin ja karattas ulkomaille pariksi viikoksi :)

Häiden ajankohta ja paikka

Meillä haluttaisi tunnelmalliset syyshäät. Ruskaa, lehdet kirjavia, kynttilöitä, hämärää, lämpöä.
Itse ehdotin sulholle aluksi elokuuta. Nyt viime vuosina meillä ainakin täällä on ollut aina tosi hyvä kesäsää. Siis kesä on parhaimillaan aina elokuun alusta puoleen väliin, jopa syyskuuhun.
Täten voisi mahdollisesti viettää kivat ulkoilma sisätila häät.Äitini ehdotti että viettäisimme häitä mummoni luona, joen rannalla olevalla tontilla. Mummun talossa on kaksi isoa huonetta tai tilaa, joihin mahtuisi väkeä, ja ulos voisi laittaa ison teltan pystyyn. Tykkään ajatuksesta, sillä pienestä pitäen mummon paikka oli maailman paras maailmassa. Mutta minulle tulee heti epäilys, jos onkin tuulista, ukkosta, vettä sataa, kylmää. Mihin ihmiset sitten laitetaan? Jos kuitenkin tulee yli 60 ihmistä. En osaa kuvitella montako ihmistä on 60, siis millaisen tilan he vievät. Ja ei mummun tykö sisälle yhteenkään tilaan saa niin montaa, on siellä sitä vuosien aikana kertynyttä tavaraa kuitenkin sen verran.
Siksi haluaisin jonkun juhlapaikan. Silti kaipaan senkin olevan lähellä luontoa, että lapset voivat kirmata menemään jos tahtovat. Ja siellä, minne tahtoisin häämme, voisi olla ympäri vuoden.
Mutta siinä taas arvelluttaa kun se tila on niin ISO. Voiko se olla liiaan, tökerön iso? Argh. Enkä tiedä kuinka iso vuokra sillä on, tuttuni sano että se on kallis paikka. No mikä hänelle on se kallis?Laitan pari kuvaa jotka ONNISTUIN löytämään kyseisestä juhlapaikasta.

Tässä siis on Simonpirtti

Onko liian iso vajaalle 70 ihmiselle? Nuo vihreät tuolit eivät kovinkaan hurmaa, vaikka se on yksi mieliväreistäni. Tuolla on tehty vastikään remonttia, joten vessat ja keittiö on kunnossa, ja näin muuten.

Toinen vaihtoehto jota harkitsen myös (puhun näistä kuin päättäisin yksin kaikesta, keskustelemme kuitenkin sulhon kanssa näistä ja päätämme yhdessä :)) on aivan Kemin keskustassa. Jos katsoitte Satuhäät ohjelman jaksoa jossa oli nainen joka oli pyörätuolissa, Ulla-Maija, niin heillä oli häät kyseisessä paikassa. Eli Kemin Leipätehtaalla.
Heistäkin oli näköjään kuva tuolla Leipätehtaan sivuilla :)

Leipätehtaalla maksaa viikonloppu 450 €, siihen sisältyy kaikki äänentoistolaitteet jne ja pöytäliinat. Ja titenkin tuolit ja pöydät jotka heillä on siellä. Melko edullinen.
Mites olis? Tuo Leipätehtaan tilat ovat enemmän modernimpia ja siistimmät tuohon Simonpirttiin verrattuna, mutta pienemmät ja tosiaan ihan keskustan vieressä. Ei kaukana meidän asuinpaikalta :D Tuolla ei ole sitä pihaa, ja ympärillä on mielin määrin vanhuksia, pelvelutaloa jne. Ja pihaa hyvin hyvin vähän.

Vihkimisen suhteen sijainnilla ei ole väliä, koska meitä ei vihitä kirkossa. Ei tule sitä ihmisten liikuttelua.

Noh, mitäs mieltä? Ooh, itse ei osaa sanoa. Jotenkin tuntuu ettei vieläkään oikein natsaa kumpikaan noista. Tietenki mieli voi muuttua, jos ja kun näkee nuo tilat paikanpäällä. Siis molemmissa paikoissa olen ollut, pirtillä vuonna muusi ja nakki, Keelya 4 wee, ja leipätehtaalla joskus 5 vuotta sitten.

Ooh, tulisipa jotain kivaa vastaan!

Budjetti

Laitan ihan itselleni ylös tämän hetkistä budjettia.

Hääpari, 653-1529 €
sisältäen vihkisormukset (300-600€), Morsiuspuku (150-400 €), morsiammen jalkineet (20-40 €), korut (10-40 €), morsiammen asusteet (50-80 €), sulhasen puku (100-300€), sulhasen kengät (20-60€)

Kuvaus, 90-1000 €
hääkuvat

Häävastaanotto, 1600-2600 €
sisältäen tilavuokra (200-500 €), ruoka (1200- 1700€), juomat (150-300€), kakku (50-100€)

Paperitavara, 188,80-264,80€
sisältäen kutsut (30-60€), kiitos-kortit (124-160€), vieraskirja(10-20€), postimerkit (24,80€)

Muut kulut, 220-450€
sisältäen vihkitoimitus (0-250 €), kampaamo/parturi (50-100€), hääyö (70-120€)

Lahjat, 260-440€
sisältäen lahjat bestmanille, kaasolle, avustajille (100-200€), huomenlahjat (150-200€), juhlayleisö (10-40€)


Koko budjetti: minimi 2 196,80€ - maximi 6 468,80 €

Tuossa nyt oli mitä olen tähän mennessä kasannut ja suurin piirtein saanut summia kokoon. Postimerkkien hinnat alenevat nyt kun itella ilmoitti alentavansa 0,05 €, mutten korjannut sitä vielä. Nuo määrät muuttuvat varmaan vielä tässä ennen suurempia hankintoja, sillä muutin niitä nytkin, realistisimmiksi ja itselle järkeväksi. Kuten voi huomata, emme satsaa itseemme niin paljoa, mutta yllättävän paljon voi silti mennä.

Kuvaukseen ei mene paljoa rahaa jos käymme studiolla (täällä Kemissä) tai sitten jos halutaan ammattilaista niin kyllähän uppoaa. Itse tykkäisin kunnon kuvista, koska jaksan palata niihin aina uudelleen ja uudelleen. Tosin en usko että haluaisin noin suurta summaa laittaa. Ja tuo 1 000 € perustuu muiden hääparien lukemiin mitä pääkaupunkiseudulla on. Ja miten täällä Lapissa edes on ammattikuvaajia, ei aavistustakaan!

Luvut ovat oikeastaan aika pieniä. Nuo minimi summat ovat sitä mitä ensinnä toivon ja haen, se kuvastaa tahtoani. Mutta yläkantti on vedetty kuitenkin reippaasti joissakin kohtaa.

Paljonhan tuosta puuttuu vielä, mutta niitä lisään kun tulee itselle selväksi.
Olisipa enemmän täältä pohjoisesta hääkokemuksia niin saisi vähän ideaa mitä se on täällä :D

Yleistä hääpähkäilyä

Pieni hiljaisuus on päässyt heti alkuun blogia kiusaamaan. Johtuen siitä, että kyllästyin taas mietiskelemään häitä ja itseeni. Jotenki masentaa kun häät ovat vielä niin kaukana, ja rahaa pitäisi säästää. Juhlapaikka mietityttää ja tulevaisuus itsessään.
Sulho yllätti minut kaupassa kysyen käydäänkö katsomassa sormuksia. Olin oikeasti ällikällä lyöty, kysymys tuli yllätyksenä. Ei me menty katselemaan sormuksia kun haluan että on tietoa ostaakin sellainen tarvittaessa, mutta tulin todella iloiseksi. Se sitten taas herätti minut selaamaan häälehteä ja nettiä :)

Olen tehnyt meille jonkinmoista budjettia, jossa on minimi ja maximi määrät mitä rahaa menisi. Mutta muutamat kohdat hermostuttavat, kun en yhtään osaa arvella mitä niihin voisi mennä.
Koristelut ovat niistä ehkä pahin :D Olen ajatellut että käytämme mahdollisemman paljon hyväksi luontoa, kuivataan lehtiä kesältä, kiviä, oksia jne. Sitten jotku liinat ja tämmöiset, ei ajatustakaan.
Eilen hoksasin yhtä hääblgi lukiessa ajatella miten pöytiä tulee ja paljonko vieraita on.
Meillä on maximi 64-66 ja minimi jos juuri ne rakkaat sukulaiset ja muut halutaan niin 50 vierasta.

Eniten ketuttaa kun ei pääse oikeasti käytäntöön ja alkaa toimimaan. Toki voisin kutuja väsäillä ja muuta, mutta se tuntuu turhan aikaiselta. Ja kiinostaisi tietää paikallisista pitopalveluistaki millasta hintaluokkaa heillä on, ja juhlapaikoista mutta tuntuu että aivan liian aikaisessa on jos nyt jo soittelee :D

Paikallisiin juhlapaikkoihin en ole kovin tyytyväinen. Kaikki kivat paikat ovat aivan kaupungin keskustassa. Mutta minä haluaisin jonnekkin luonnon helmaan, joku kartano tai pirtti, juhlasali olisi aivan ihana! Yksi minulla on mielessä, viereiseltä paikka kunnalta. Olen itse pikkutyttönä ollut häissä siellä, muisti kuvat ovat hatarat. Mutta se on pienen pelon ja puron vieressä, kaukana kaupungin hälinästä! Eikä kenelläkään ole kuvia kuvia kuvia! Tahdon kuviaa ja hintoja :DNiin asustelen täällä Lapin rajan puolella merenranta kaupungissa nimeltä Kemi. Joo kauhee tuppukylä. Kaunis kirkko ois keskellä kaupunkia, mutta me ei tarvita sitäkään, kun ei haluta kirkkohäitä. Minusta tuntuu pahalta ajatellakin että menisimme kirkossa naimisiin, kun emme kumpikaan usko Jumalaan, se olisi loukkaus uskontoa kohtaan. Joten siinäkin mielessä olisi hyvä, että olisi joku ihana maalaispaikka jossa meidät vihittäisiin. Kaikista idyllisin olisi meren tai joen, järven ranta ja siinä sitten saunaa ja juhlapaikkaa. Ah olisi kyllä niin hieno! Tosin tällöin häät pidettäisiin kesämmällä, niin saa kaiken ilon irti :)

Mutta ei niin ei.

Nyt paasasin vähäsen tämmösiä, paasaan pian lisää, kun on paljon ajatuksia joihin haluaisi vähän ulkopuolisen näkemystä ja saada jotain tolkkua.

Hääpukuni

No tässä se nyt on!


Muutaman pyysivät kuvaa puvusta, ja uskalsin ottaa sen puhtaanlakanan (puhtaan ja puhtaan, aina noita karvoja löytyy!) päälle ja sitten vaivalloisesti kuvata. Ja kun on näin kaunis sadepäivä, niin luonnonalo on aika heikko. Mutta kuitenkin, näätte sen.
Eli puku on kaksi tai no kolmiosainen. Hame-, yläosa ja bolero, tai liivi, miten se nyt on. Kun ei tuo mikään täys takki ole kuitenkaan :D

Uskalsin jopa itseni ähertää tuohon pukuun, ja meinasin sitten jäädä ihan jumiinkin siihe, kun yritin ottaa pois. Kangasta meni vetskarin väliin, ja meinasin jo itkun päästää että nyt se menee rikki :D
Mutta puku oli aivan ihana :) Tosin aivan liian pieni ja aivan liian iso, helmaa riitti aika paljon, ja kun tuossa on pieni laahuskin, ja sitten tuo yläösa ei mene aivan kiinni takaa. Eli rintavarustus on vähän liian tuhti. Noh, ei murehdita sitä, johan tässä joutaakin pienentyä...

Koska mekko on käytetty, löytyi siittä muutamia langan pätkiä harottamassa, mutta ne nyt ei ole kuin näpsäistä poikki, ja helmassa, sisäpuolella oli yksi pieni tahra, joka ei ole pesussa lähtenyt, mutta ei kyllä kauheesti haittaa, kun se tosiaan oli loppujenlopuksi niinkin halpa kuin 120 euroa :P Niin ja toi ryppyosuus kuuluu pukuun ;)

Naisellisuus

En ole mitenkään kauhean naisellinen. Olen aina ollut sellainen poikatyttö ja vastustan yhteiskunnan asettamia pakoitteita naisille, millaisia heidän pitäisi olla.
Erityisesti sheivaaminen ärsyttää minua aivan suunnattomasti. Joo naisilla kasvaa karvaa kainaloissa, käsissä, jaloissa, naamassa, ja noh siellä. Niin kasvaa miehilläki, vielä enemmän!

Muistan ala-asteella kun joku luokkakavereistani sanoi minulle että hyi, miksi en ajele kainalokarvoja. Sillon heräsin ensimmäistä kertaa siihen että minusta oli tulossa nuori nainen. Rintani olivat kasvanee, karvaa oli kasvanut mitä ihmeellisempiin paikkoihin. Ja painoni alkoi vaivata minua. Siitä lähtien olen aina "laihduttanut". Ylä-asteella sheivailin jopa käsivarsieni karvoja! Onneksi ymmärsin lopettaa sen ajoisa, ennen kuin nekin aivan tummuivat.
En ole koskaan meikannut itseäni. Muutaman kerran kaveri tai sisko on meikannut leikkien tai nykyään juhlien vuoksi. Itse en ole tahtonut alkaa meikkaamaan, koska pelkään että jään siihen riippuvaiseksi, huomaan että olen oikeasti ruma, enkä enää ikinä voi poistua kodistani ilman että puuteroin naamaani.
Minulla on jo tarpeeksi ollut paineita painoni vuoksi kun olen niin läski.

Perusluonteenikin on poika. Tykkään poikien jutuista, ja en oikein innostu tyttöjutuista.
Nyt kuitenkin kun tunnen oikeasti aikuistuneeni, olen taas kiinnostunut pohtimaan omaa ulkonäköäni. Haluaisin olla hoikka ja sporttinen, osata meikata silloin tällöin siedettävästi ja näyttää sivältä mekossa. Olla naisellinen.

Mutta minulla on ongelma. En osaa! Esimerkiksi kulmakarvani. En ole uskaltanut itse nypiä niitä millään tavalla. Päätin sitten mennä kosmetologille, ja maksaa sen 11 euroa, että ammattilainen nyppii kulmani, ja näyttää "mallia". Tässä on tulos:



Nyt epätoivoisesti yritän pitää kulmani tässä mallissa. Meinasi jo paniikki tulla kun huomasin osan karvojen jo kasvaneet, ja äkkiä pinsetit kouraan.
Ja kuten voi huomata minulla on IIIHANAT tummat lehmänripset. Näin äitini sanoja lainatakseni. Itsellä ärsyttää ripsissäni se kun ne harottavat miten sattuu, ja ajoittain olen repimässä niitä silmäluomen alta.

Tämä oli ensiaskeleeni kohti naisellisuutta. Tällä kertaa.

Jos jollakin on jotain kerrottavaa minkälainen meikki tai millaiset silmät tai kasvon muotoni ovat, kertokaa. Minä en tiedä mitään muuta kuin että olen tasapaksu pullaposki :D

Ajatuksena häät

Monet alkavat suunittelemaan häitään suurinpiirtein vuotta ennen. Me aloitimme talvella, eli n.2½ vuotta ennen häitä.

Minä ja mieheni S ollaan seurusteltu vuodesta 2007. Tapasimme sattumalta netissä chatin kautta, ja juttu alkoi lentää. Vain 10 päivää myöhemmin, tapasimme S:n paikkakunnalla minne junalle menin. Ja jos vain on mahdollista, se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kuinka kliseeltä se sitten kuulostaakin. Alkuksi jännitin kun etsin häntä juna-asemalta, mutta heti kun näin S:n, rentouduin ja tuntui kuin olisimme tunteneet jo vuosikausia. Tunne oli molemminpuoleinen. Ja siltä se tuntuu edelleen :)

Kihloihin menimme jo vuonna 2008 syksyllä, eli 14.10.2008. Siksi tuo alustava hääpäiväkin on, sillon tulee 4 vuotta täyteen kun olemme menneet kihloihin. Tosin 13.pvä siksi, koska se on lauantai :D

Puvusta. Monille morsiammille hääpuku on kovan pohdinnan alla. Foorumeita lueskeltuani tosi monelle on omassa budjetissa noussut morsiammen hääpuku yleensä etusijalle. Tai ainakin sinne kärkeen ruokien, ja juhlapaikan kanssa. Itsekin melkein ensimmäisenä olin katselemassa netistä pukuja, ja katselin niitä satoja kappaleita. Mutta mikään ei tuntunut oikein iskevän sen kummemmin. Ja koska opiskelijoita ollaan, niin en tahdo käyttää paljoa rahaa pukuun, jota pidän vain sen yhden päivän. Selailin hää foorumilta myynnissä olevia pukuja, ja silmäni osuivat yhteen aivan ihanaan pukuun, puna valkoiseen ranskalaiseen pukuun. Ja olin myyty! Pyysin lisää kuvia puvusta, koska sovitus ei ollut mahdollinen (piitkä pitkä välimatka). Vasta myöhemmin tajusn katsoa hintaakin ja se oli 150 euroa! Siis täh?

Puku on minulle liian pieni yläosaltaan (kaksiosainen), joten siihen tulee nyöritys tai sitten saan vihdoin itseni oikeesti kuntoilemaan ja pudotettua rintakokoa sen verran että se menee vetoketjuineen sellaisenaan. Mutta puku oli ensimmäinen ostomme kohti häitä, ja rakastan pukuani! Hittolainen kun sitä ei pääse jo pitämään :D

Eli löysin jo omia aatteitani puoltavan puvun: kierrätetty, ja edullinen, erittäin edullinen. Ooh.. :)
Ja erilainen. Uhmaan maailmanlakeja, toivottavasti puku saadaan sopimaan jos ei muuten sitten sinä kauniina päivänä kun vihdoin saan sen pukea oikeasti.

Uskalsimpas!

Heippa vaan.
Minä olen Lady Keelya, ja halusin perustaa itselleni nettipäiväkirjan, jonne voin koota ajatuksiani parin vuoden päästä toteutuvista häistäni ja näin yleisesti ilmaista ajatuksiani ja mietteitäni. Pääasiassa nyt kuitenkin höpöttelen hääasioita, tai sitten en. En tiedä, se tullaan näkemään :D

Toivottavasti saan pidettyä yllä kirjoitustahtia, koska melko helposti unohdan kirjoittelun, ja en sitten kuukausien jälkeen viitsi enään. Nolottaa.

Mutta tervetuloa seuraamaan nuoren morsiammen askellusta kohti avioliittoa koiran, kahden kissan ja elämänsä miehen kanssa :)