Aina ei asiat mene kuin toivoisi.

Anteeksi vaiteliaisuuteni..

Mielenpäällä on paljon asioita, koulu painaa pahasti päälle ja omat ahdistukset..
Mies on viikot poissa kotoa, ja nyt hän on yli viikon niin että vasta jouluksi tulee kotiin..
Ja mä olen jaksanu tähän päivään mennessä hyvin, mutta nyt tuli se raja. Mä en jaksa.
Mua ahdistaa, itekttää, surettaa ja tekisi mieli.. vain maata lattialla ja itekeä. EN pysty kuvailemaan ahsitusta sisälläni, se on yhtäkkiä kasvanut aivan äärettömästi.

Olen oireillut tässä muutaman kuukauden ajan. Nuhahtamis vaikauksia, univaikeuksia, muistin menetystä, keskittymisvaikeuksia, ärtyisyyttä, huonoa oloa.. ja ei en ole raskaana jos joku sitä miettii.


Häät ovat unohtuneet täysin taka-alalle, enkä halua edes ajatella niitä. Meidän suhteessa ei ole siis mitään tapahtunut, mutta jotenkin häät eivät vain tunnu tällä hetkellä niin tärkeiltä..

Kuten useimmat ovat huomanneet, mieleni on hyvin ailahtelevainen häiden suhteen. Se on myös moniin muihinkin asioihin.

Luultavasti tulen taas parin kuukauden päästä hehkuttamaan elämäni kyllyydestä kuinka häät ovat vuoden päästä jne. Mutta ymmärrän rakas lukija jos et jaksa seurata tätä jatkuvasti tapahtuvaa vaihtelua.

Mutta hiljenen joksikin aikaa että saan taas pään kuntoon ja löydän hukassa olevan elämän intouden.

Rauhallista joulun aikaa kaikille, ja riemukasta uutta vuotta!

toivoo Lady Keelya