En ole kirjoitellut vähään aikaan, vaikka aika on ollut. Loma alkoi muutama viikko sitten, ja juhannusta juhlittiin veljen kolmekymppisten yhteydessä. Kivaa oli :)
Hääajatukset ovat ihan lopsahtaneet kasaan. Jotenkin minua ahistaa ajatus että laittaisimme jopa tuhansia euroja yhteen päivään, kun voisimme samalla rahalla mennä vaikkapa pidemmälle tai monelle eri häämatkalle! Olen kasvanut köyhässä perheessä, äitini on lähes koko elämäni ollut työtön, monesti 5 vuotta kerralla, kun työkkäri sitten patistaa johonki koulutukseen tai kurssille.
Kaikkeen mitä on, tulee olla tyytyväinen, asiathan voisivat olla huonomminkin. Meidän perheessä ei jätetty tilaa haaveilulle. Jos jotain halusi ja se ei miellyttänyt äitiä, puheet meni kuuroille korville.
Nyt haluan elää. Haavilen paljon, miehestä, omasta kodista, koirasta, kissoista, luonnosta, matkailusta, lapsista, terveestä kropasta. Joillekin tuo yhtälö vaikuttaa siltä että haluan sitoa itseni muihin. Mutta sitä se ehkä onkin. Haluan saada sen mitä toivon. Aina kun saan jonkin haaveni toteen, olen onnellinen. Ja tyytyväinen siihen, etten vain tyydy siihen mitä on vaan vaadin parempaa.
Mutta silti nousee tietynlainen ahdistus rahasta. Aina on kyse rahasta. Meillä tulee talouteen miehen työmarkkinatuki ja mun opintotuki. Opintolainaa hain vasta tänä keväänä, ja laitoin sen sellaisiin asioihin mitä halusin ja tarvitsin, mm. kannettavaan tietokoneeseen. Ja maksohan se. Mutta ainakin se on mulla tässä käytössä, tunnen sen arvon ja olen tyytyväinen. Ja maksan siitä myöhemmin.
Jos sanon ääneen jonkin asian mitä tahdon tai hankitaan, sanoo joku AINA "jaa mistäs sulla rahaa tommoseen on?" No on meillä. Se vain on mistä sen ottaa pois. Meillä ei ole autoa joka vaatii ylläpitoa eikä me rillutella baareissa. Ja syödään vähän vähemmän, joskus enemmän. Käytämme rahan muuhun.
Tämän paasauksen jälkeen voi kysyä, miksen sitten toteuta unelmahäitämme?
Ajatus ahdistaa. Toisaalta haluaisin vieläkin pienemmät häät, kahvihäät tai vastaavat. Mutta jotenki sekin tuntuisi väärältä. Kutsua ihmisiä yli 300 km päästä pieniin tai vain kahvihäihin?
Plääh..
Yritin ehdotella sulholle että jos mentäs vaan maistraattiin ja karattas ulkomaille pariksi viikoksi :)
7.6.2010
Häiden ajankohta ja paikka
Meillä haluttaisi tunnelmalliset syyshäät. Ruskaa, lehdet kirjavia, kynttilöitä, hämärää, lämpöä.
Itse ehdotin sulholle aluksi elokuuta. Nyt viime vuosina meillä ainakin täällä on ollut aina tosi hyvä kesäsää. Siis kesä on parhaimillaan aina elokuun alusta puoleen väliin, jopa syyskuuhun.
Täten voisi mahdollisesti viettää kivat ulkoilma sisätila häät.Äitini ehdotti että viettäisimme häitä mummoni luona, joen rannalla olevalla tontilla. Mummun talossa on kaksi isoa huonetta tai tilaa, joihin mahtuisi väkeä, ja ulos voisi laittaa ison teltan pystyyn. Tykkään ajatuksesta, sillä pienestä pitäen mummon paikka oli maailman paras maailmassa. Mutta minulle tulee heti epäilys, jos onkin tuulista, ukkosta, vettä sataa, kylmää. Mihin ihmiset sitten laitetaan? Jos kuitenkin tulee yli 60 ihmistä. En osaa kuvitella montako ihmistä on 60, siis millaisen tilan he vievät. Ja ei mummun tykö sisälle yhteenkään tilaan saa niin montaa, on siellä sitä vuosien aikana kertynyttä tavaraa kuitenkin sen verran.
Siksi haluaisin jonkun juhlapaikan. Silti kaipaan senkin olevan lähellä luontoa, että lapset voivat kirmata menemään jos tahtovat. Ja siellä, minne tahtoisin häämme, voisi olla ympäri vuoden.
Mutta siinä taas arvelluttaa kun se tila on niin ISO. Voiko se olla liiaan, tökerön iso? Argh. Enkä tiedä kuinka iso vuokra sillä on, tuttuni sano että se on kallis paikka. No mikä hänelle on se kallis?Laitan pari kuvaa jotka ONNISTUIN löytämään kyseisestä juhlapaikasta.
Tässä siis on Simonpirtti
Onko liian iso vajaalle 70 ihmiselle? Nuo vihreät tuolit eivät kovinkaan hurmaa, vaikka se on yksi mieliväreistäni. Tuolla on tehty vastikään remonttia, joten vessat ja keittiö on kunnossa, ja näin muuten.
Toinen vaihtoehto jota harkitsen myös (puhun näistä kuin päättäisin yksin kaikesta, keskustelemme kuitenkin sulhon kanssa näistä ja päätämme yhdessä :)) on aivan Kemin keskustassa. Jos katsoitte Satuhäät ohjelman jaksoa jossa oli nainen joka oli pyörätuolissa, Ulla-Maija, niin heillä oli häät kyseisessä paikassa. Eli Kemin Leipätehtaalla.
Heistäkin oli näköjään kuva tuolla Leipätehtaan sivuilla :)
Leipätehtaalla maksaa viikonloppu 450 €, siihen sisältyy kaikki äänentoistolaitteet jne ja pöytäliinat. Ja titenkin tuolit ja pöydät jotka heillä on siellä. Melko edullinen.
Mites olis? Tuo Leipätehtaan tilat ovat enemmän modernimpia ja siistimmät tuohon Simonpirttiin verrattuna, mutta pienemmät ja tosiaan ihan keskustan vieressä. Ei kaukana meidän asuinpaikalta :D Tuolla ei ole sitä pihaa, ja ympärillä on mielin määrin vanhuksia, pelvelutaloa jne. Ja pihaa hyvin hyvin vähän.
Vihkimisen suhteen sijainnilla ei ole väliä, koska meitä ei vihitä kirkossa. Ei tule sitä ihmisten liikuttelua.
Noh, mitäs mieltä? Ooh, itse ei osaa sanoa. Jotenkin tuntuu ettei vieläkään oikein natsaa kumpikaan noista. Tietenki mieli voi muuttua, jos ja kun näkee nuo tilat paikanpäällä. Siis molemmissa paikoissa olen ollut, pirtillä vuonna muusi ja nakki, Keelya 4 wee, ja leipätehtaalla joskus 5 vuotta sitten.
Ooh, tulisipa jotain kivaa vastaan!
Itse ehdotin sulholle aluksi elokuuta. Nyt viime vuosina meillä ainakin täällä on ollut aina tosi hyvä kesäsää. Siis kesä on parhaimillaan aina elokuun alusta puoleen väliin, jopa syyskuuhun.
Täten voisi mahdollisesti viettää kivat ulkoilma sisätila häät.Äitini ehdotti että viettäisimme häitä mummoni luona, joen rannalla olevalla tontilla. Mummun talossa on kaksi isoa huonetta tai tilaa, joihin mahtuisi väkeä, ja ulos voisi laittaa ison teltan pystyyn. Tykkään ajatuksesta, sillä pienestä pitäen mummon paikka oli maailman paras maailmassa. Mutta minulle tulee heti epäilys, jos onkin tuulista, ukkosta, vettä sataa, kylmää. Mihin ihmiset sitten laitetaan? Jos kuitenkin tulee yli 60 ihmistä. En osaa kuvitella montako ihmistä on 60, siis millaisen tilan he vievät. Ja ei mummun tykö sisälle yhteenkään tilaan saa niin montaa, on siellä sitä vuosien aikana kertynyttä tavaraa kuitenkin sen verran.
Siksi haluaisin jonkun juhlapaikan. Silti kaipaan senkin olevan lähellä luontoa, että lapset voivat kirmata menemään jos tahtovat. Ja siellä, minne tahtoisin häämme, voisi olla ympäri vuoden.
Mutta siinä taas arvelluttaa kun se tila on niin ISO. Voiko se olla liiaan, tökerön iso? Argh. Enkä tiedä kuinka iso vuokra sillä on, tuttuni sano että se on kallis paikka. No mikä hänelle on se kallis?Laitan pari kuvaa jotka ONNISTUIN löytämään kyseisestä juhlapaikasta.
Tässä siis on Simonpirtti
Onko liian iso vajaalle 70 ihmiselle? Nuo vihreät tuolit eivät kovinkaan hurmaa, vaikka se on yksi mieliväreistäni. Tuolla on tehty vastikään remonttia, joten vessat ja keittiö on kunnossa, ja näin muuten.Toinen vaihtoehto jota harkitsen myös (puhun näistä kuin päättäisin yksin kaikesta, keskustelemme kuitenkin sulhon kanssa näistä ja päätämme yhdessä :)) on aivan Kemin keskustassa. Jos katsoitte Satuhäät ohjelman jaksoa jossa oli nainen joka oli pyörätuolissa, Ulla-Maija, niin heillä oli häät kyseisessä paikassa. Eli Kemin Leipätehtaalla.
Heistäkin oli näköjään kuva tuolla Leipätehtaan sivuilla :)
Leipätehtaalla maksaa viikonloppu 450 €, siihen sisältyy kaikki äänentoistolaitteet jne ja pöytäliinat. Ja titenkin tuolit ja pöydät jotka heillä on siellä. Melko edullinen.Mites olis? Tuo Leipätehtaan tilat ovat enemmän modernimpia ja siistimmät tuohon Simonpirttiin verrattuna, mutta pienemmät ja tosiaan ihan keskustan vieressä. Ei kaukana meidän asuinpaikalta :D Tuolla ei ole sitä pihaa, ja ympärillä on mielin määrin vanhuksia, pelvelutaloa jne. Ja pihaa hyvin hyvin vähän.
Vihkimisen suhteen sijainnilla ei ole väliä, koska meitä ei vihitä kirkossa. Ei tule sitä ihmisten liikuttelua.
Noh, mitäs mieltä? Ooh, itse ei osaa sanoa. Jotenkin tuntuu ettei vieläkään oikein natsaa kumpikaan noista. Tietenki mieli voi muuttua, jos ja kun näkee nuo tilat paikanpäällä. Siis molemmissa paikoissa olen ollut, pirtillä vuonna muusi ja nakki, Keelya 4 wee, ja leipätehtaalla joskus 5 vuotta sitten.
Ooh, tulisipa jotain kivaa vastaan!
6.6.2010
Budjetti
Laitan ihan itselleni ylös tämän hetkistä budjettia.
Hääpari, 653-1529 €
sisältäen vihkisormukset (300-600€), Morsiuspuku (150-400 €), morsiammen jalkineet (20-40 €), korut (10-40 €), morsiammen asusteet (50-80 €), sulhasen puku (100-300€), sulhasen kengät (20-60€)
Kuvaus, 90-1000 €
hääkuvat
Häävastaanotto, 1600-2600 €
sisältäen tilavuokra (200-500 €), ruoka (1200- 1700€), juomat (150-300€), kakku (50-100€)
Paperitavara, 188,80-264,80€
sisältäen kutsut (30-60€), kiitos-kortit (124-160€), vieraskirja(10-20€), postimerkit (24,80€)
Muut kulut, 220-450€
sisältäen vihkitoimitus (0-250 €), kampaamo/parturi (50-100€), hääyö (70-120€)
Lahjat, 260-440€
sisältäen lahjat bestmanille, kaasolle, avustajille (100-200€), huomenlahjat (150-200€), juhlayleisö (10-40€)
Koko budjetti: minimi 2 196,80€ - maximi 6 468,80 €
Tuossa nyt oli mitä olen tähän mennessä kasannut ja suurin piirtein saanut summia kokoon. Postimerkkien hinnat alenevat nyt kun itella ilmoitti alentavansa 0,05 €, mutten korjannut sitä vielä. Nuo määrät muuttuvat varmaan vielä tässä ennen suurempia hankintoja, sillä muutin niitä nytkin, realistisimmiksi ja itselle järkeväksi. Kuten voi huomata, emme satsaa itseemme niin paljoa, mutta yllättävän paljon voi silti mennä.
Kuvaukseen ei mene paljoa rahaa jos käymme studiolla (täällä Kemissä) tai sitten jos halutaan ammattilaista niin kyllähän uppoaa. Itse tykkäisin kunnon kuvista, koska jaksan palata niihin aina uudelleen ja uudelleen. Tosin en usko että haluaisin noin suurta summaa laittaa. Ja tuo 1 000 € perustuu muiden hääparien lukemiin mitä pääkaupunkiseudulla on. Ja miten täällä Lapissa edes on ammattikuvaajia, ei aavistustakaan!
Luvut ovat oikeastaan aika pieniä. Nuo minimi summat ovat sitä mitä ensinnä toivon ja haen, se kuvastaa tahtoani. Mutta yläkantti on vedetty kuitenkin reippaasti joissakin kohtaa.
Paljonhan tuosta puuttuu vielä, mutta niitä lisään kun tulee itselle selväksi.
Olisipa enemmän täältä pohjoisesta hääkokemuksia niin saisi vähän ideaa mitä se on täällä :D
1.6.2010
Yleistä hääpähkäilyä
Pieni hiljaisuus on päässyt heti alkuun blogia kiusaamaan. Johtuen siitä, että kyllästyin taas mietiskelemään häitä ja itseeni. Jotenki masentaa kun häät ovat vielä niin kaukana, ja rahaa pitäisi säästää. Juhlapaikka mietityttää ja tulevaisuus itsessään.
Sulho yllätti minut kaupassa kysyen käydäänkö katsomassa sormuksia. Olin oikeasti ällikällä lyöty, kysymys tuli yllätyksenä. Ei me menty katselemaan sormuksia kun haluan että on tietoa ostaakin sellainen tarvittaessa, mutta tulin todella iloiseksi. Se sitten taas herätti minut selaamaan häälehteä ja nettiä :)
Olen tehnyt meille jonkinmoista budjettia, jossa on minimi ja maximi määrät mitä rahaa menisi. Mutta muutamat kohdat hermostuttavat, kun en yhtään osaa arvella mitä niihin voisi mennä.
Koristelut ovat niistä ehkä pahin :D Olen ajatellut että käytämme mahdollisemman paljon hyväksi luontoa, kuivataan lehtiä kesältä, kiviä, oksia jne. Sitten jotku liinat ja tämmöiset, ei ajatustakaan.
Eilen hoksasin yhtä hääblgi lukiessa ajatella miten pöytiä tulee ja paljonko vieraita on.
Meillä on maximi 64-66 ja minimi jos juuri ne rakkaat sukulaiset ja muut halutaan niin 50 vierasta.
Eniten ketuttaa kun ei pääse oikeasti käytäntöön ja alkaa toimimaan. Toki voisin kutuja väsäillä ja muuta, mutta se tuntuu turhan aikaiselta. Ja kiinostaisi tietää paikallisista pitopalveluistaki millasta hintaluokkaa heillä on, ja juhlapaikoista mutta tuntuu että aivan liian aikaisessa on jos nyt jo soittelee :D
Paikallisiin juhlapaikkoihin en ole kovin tyytyväinen. Kaikki kivat paikat ovat aivan kaupungin keskustassa. Mutta minä haluaisin jonnekkin luonnon helmaan, joku kartano tai pirtti, juhlasali olisi aivan ihana! Yksi minulla on mielessä, viereiseltä paikka kunnalta. Olen itse pikkutyttönä ollut häissä siellä, muisti kuvat ovat hatarat. Mutta se on pienen pelon ja puron vieressä, kaukana kaupungin hälinästä! Eikä kenelläkään ole kuvia kuvia kuvia! Tahdon kuviaa ja hintoja :D
Niin asustelen täällä Lapin rajan puolella merenranta kaupungissa nimeltä Kemi. Joo kauhee tuppukylä. Kaunis kirkko ois keskellä kaupunkia, mutta me ei tarvita sitäkään, kun ei haluta kirkkohäitä. Minusta tuntuu pahalta ajatellakin että menisimme kirkossa naimisiin, kun emme kumpikaan usko Jumalaan, se olisi loukkaus uskontoa kohtaan. Joten siinäkin mielessä olisi hyvä, että olisi joku ihana maalaispaikka jossa meidät vihittäisiin. Kaikista idyllisin olisi meren tai joen, järven ranta ja siinä sitten saunaa ja juhlapaikkaa. Ah olisi kyllä niin hieno! Tosin tällöin häät pidettäisiin kesämmällä, niin saa kaiken ilon irti :)
Mutta ei niin ei.
Nyt paasasin vähäsen tämmösiä, paasaan pian lisää, kun on paljon ajatuksia joihin haluaisi vähän ulkopuolisen näkemystä ja saada jotain tolkkua.
Sulho yllätti minut kaupassa kysyen käydäänkö katsomassa sormuksia. Olin oikeasti ällikällä lyöty, kysymys tuli yllätyksenä. Ei me menty katselemaan sormuksia kun haluan että on tietoa ostaakin sellainen tarvittaessa, mutta tulin todella iloiseksi. Se sitten taas herätti minut selaamaan häälehteä ja nettiä :)
Olen tehnyt meille jonkinmoista budjettia, jossa on minimi ja maximi määrät mitä rahaa menisi. Mutta muutamat kohdat hermostuttavat, kun en yhtään osaa arvella mitä niihin voisi mennä.
Koristelut ovat niistä ehkä pahin :D Olen ajatellut että käytämme mahdollisemman paljon hyväksi luontoa, kuivataan lehtiä kesältä, kiviä, oksia jne. Sitten jotku liinat ja tämmöiset, ei ajatustakaan.
Eilen hoksasin yhtä hääblgi lukiessa ajatella miten pöytiä tulee ja paljonko vieraita on.
Meillä on maximi 64-66 ja minimi jos juuri ne rakkaat sukulaiset ja muut halutaan niin 50 vierasta.
Eniten ketuttaa kun ei pääse oikeasti käytäntöön ja alkaa toimimaan. Toki voisin kutuja väsäillä ja muuta, mutta se tuntuu turhan aikaiselta. Ja kiinostaisi tietää paikallisista pitopalveluistaki millasta hintaluokkaa heillä on, ja juhlapaikoista mutta tuntuu että aivan liian aikaisessa on jos nyt jo soittelee :D
Paikallisiin juhlapaikkoihin en ole kovin tyytyväinen. Kaikki kivat paikat ovat aivan kaupungin keskustassa. Mutta minä haluaisin jonnekkin luonnon helmaan, joku kartano tai pirtti, juhlasali olisi aivan ihana! Yksi minulla on mielessä, viereiseltä paikka kunnalta. Olen itse pikkutyttönä ollut häissä siellä, muisti kuvat ovat hatarat. Mutta se on pienen pelon ja puron vieressä, kaukana kaupungin hälinästä! Eikä kenelläkään ole kuvia kuvia kuvia! Tahdon kuviaa ja hintoja :D
Niin asustelen täällä Lapin rajan puolella merenranta kaupungissa nimeltä Kemi. Joo kauhee tuppukylä. Kaunis kirkko ois keskellä kaupunkia, mutta me ei tarvita sitäkään, kun ei haluta kirkkohäitä. Minusta tuntuu pahalta ajatellakin että menisimme kirkossa naimisiin, kun emme kumpikaan usko Jumalaan, se olisi loukkaus uskontoa kohtaan. Joten siinäkin mielessä olisi hyvä, että olisi joku ihana maalaispaikka jossa meidät vihittäisiin. Kaikista idyllisin olisi meren tai joen, järven ranta ja siinä sitten saunaa ja juhlapaikkaa. Ah olisi kyllä niin hieno! Tosin tällöin häät pidettäisiin kesämmällä, niin saa kaiken ilon irti :)Mutta ei niin ei.
Nyt paasasin vähäsen tämmösiä, paasaan pian lisää, kun on paljon ajatuksia joihin haluaisi vähän ulkopuolisen näkemystä ja saada jotain tolkkua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)