En ole kirjoitellut vähään aikaan, vaikka aika on ollut. Loma alkoi muutama viikko sitten, ja juhannusta juhlittiin veljen kolmekymppisten yhteydessä. Kivaa oli :)
Hääajatukset ovat ihan lopsahtaneet kasaan. Jotenkin minua ahistaa ajatus että laittaisimme jopa tuhansia euroja yhteen päivään, kun voisimme samalla rahalla mennä vaikkapa pidemmälle tai monelle eri häämatkalle! Olen kasvanut köyhässä perheessä, äitini on lähes koko elämäni ollut työtön, monesti 5 vuotta kerralla, kun työkkäri sitten patistaa johonki koulutukseen tai kurssille.
Kaikkeen mitä on, tulee olla tyytyväinen, asiathan voisivat olla huonomminkin. Meidän perheessä ei jätetty tilaa haaveilulle. Jos jotain halusi ja se ei miellyttänyt äitiä, puheet meni kuuroille korville.
Nyt haluan elää. Haavilen paljon, miehestä, omasta kodista, koirasta, kissoista, luonnosta, matkailusta, lapsista, terveestä kropasta. Joillekin tuo yhtälö vaikuttaa siltä että haluan sitoa itseni muihin. Mutta sitä se ehkä onkin. Haluan saada sen mitä toivon. Aina kun saan jonkin haaveni toteen, olen onnellinen. Ja tyytyväinen siihen, etten vain tyydy siihen mitä on vaan vaadin parempaa.
Mutta silti nousee tietynlainen ahdistus rahasta. Aina on kyse rahasta. Meillä tulee talouteen miehen työmarkkinatuki ja mun opintotuki. Opintolainaa hain vasta tänä keväänä, ja laitoin sen sellaisiin asioihin mitä halusin ja tarvitsin, mm. kannettavaan tietokoneeseen. Ja maksohan se. Mutta ainakin se on mulla tässä käytössä, tunnen sen arvon ja olen tyytyväinen. Ja maksan siitä myöhemmin.
Jos sanon ääneen jonkin asian mitä tahdon tai hankitaan, sanoo joku AINA "jaa mistäs sulla rahaa tommoseen on?" No on meillä. Se vain on mistä sen ottaa pois. Meillä ei ole autoa joka vaatii ylläpitoa eikä me rillutella baareissa. Ja syödään vähän vähemmän, joskus enemmän. Käytämme rahan muuhun.
Tämän paasauksen jälkeen voi kysyä, miksen sitten toteuta unelmahäitämme?
Ajatus ahdistaa. Toisaalta haluaisin vieläkin pienemmät häät, kahvihäät tai vastaavat. Mutta jotenki sekin tuntuisi väärältä. Kutsua ihmisiä yli 300 km päästä pieniin tai vain kahvihäihin?
Plääh..
Yritin ehdotella sulholle että jos mentäs vaan maistraattiin ja karattas ulkomaille pariksi viikoksi :)
7.6.2010
Häiden ajankohta ja paikka
Meillä haluttaisi tunnelmalliset syyshäät. Ruskaa, lehdet kirjavia, kynttilöitä, hämärää, lämpöä.
Itse ehdotin sulholle aluksi elokuuta. Nyt viime vuosina meillä ainakin täällä on ollut aina tosi hyvä kesäsää. Siis kesä on parhaimillaan aina elokuun alusta puoleen väliin, jopa syyskuuhun.
Täten voisi mahdollisesti viettää kivat ulkoilma sisätila häät.Äitini ehdotti että viettäisimme häitä mummoni luona, joen rannalla olevalla tontilla. Mummun talossa on kaksi isoa huonetta tai tilaa, joihin mahtuisi väkeä, ja ulos voisi laittaa ison teltan pystyyn. Tykkään ajatuksesta, sillä pienestä pitäen mummon paikka oli maailman paras maailmassa. Mutta minulle tulee heti epäilys, jos onkin tuulista, ukkosta, vettä sataa, kylmää. Mihin ihmiset sitten laitetaan? Jos kuitenkin tulee yli 60 ihmistä. En osaa kuvitella montako ihmistä on 60, siis millaisen tilan he vievät. Ja ei mummun tykö sisälle yhteenkään tilaan saa niin montaa, on siellä sitä vuosien aikana kertynyttä tavaraa kuitenkin sen verran.
Siksi haluaisin jonkun juhlapaikan. Silti kaipaan senkin olevan lähellä luontoa, että lapset voivat kirmata menemään jos tahtovat. Ja siellä, minne tahtoisin häämme, voisi olla ympäri vuoden.
Mutta siinä taas arvelluttaa kun se tila on niin ISO. Voiko se olla liiaan, tökerön iso? Argh. Enkä tiedä kuinka iso vuokra sillä on, tuttuni sano että se on kallis paikka. No mikä hänelle on se kallis?Laitan pari kuvaa jotka ONNISTUIN löytämään kyseisestä juhlapaikasta.
Tässä siis on Simonpirtti
Onko liian iso vajaalle 70 ihmiselle? Nuo vihreät tuolit eivät kovinkaan hurmaa, vaikka se on yksi mieliväreistäni. Tuolla on tehty vastikään remonttia, joten vessat ja keittiö on kunnossa, ja näin muuten.
Toinen vaihtoehto jota harkitsen myös (puhun näistä kuin päättäisin yksin kaikesta, keskustelemme kuitenkin sulhon kanssa näistä ja päätämme yhdessä :)) on aivan Kemin keskustassa. Jos katsoitte Satuhäät ohjelman jaksoa jossa oli nainen joka oli pyörätuolissa, Ulla-Maija, niin heillä oli häät kyseisessä paikassa. Eli Kemin Leipätehtaalla.
Heistäkin oli näköjään kuva tuolla Leipätehtaan sivuilla :)
Leipätehtaalla maksaa viikonloppu 450 €, siihen sisältyy kaikki äänentoistolaitteet jne ja pöytäliinat. Ja titenkin tuolit ja pöydät jotka heillä on siellä. Melko edullinen.
Mites olis? Tuo Leipätehtaan tilat ovat enemmän modernimpia ja siistimmät tuohon Simonpirttiin verrattuna, mutta pienemmät ja tosiaan ihan keskustan vieressä. Ei kaukana meidän asuinpaikalta :D Tuolla ei ole sitä pihaa, ja ympärillä on mielin määrin vanhuksia, pelvelutaloa jne. Ja pihaa hyvin hyvin vähän.
Vihkimisen suhteen sijainnilla ei ole väliä, koska meitä ei vihitä kirkossa. Ei tule sitä ihmisten liikuttelua.
Noh, mitäs mieltä? Ooh, itse ei osaa sanoa. Jotenkin tuntuu ettei vieläkään oikein natsaa kumpikaan noista. Tietenki mieli voi muuttua, jos ja kun näkee nuo tilat paikanpäällä. Siis molemmissa paikoissa olen ollut, pirtillä vuonna muusi ja nakki, Keelya 4 wee, ja leipätehtaalla joskus 5 vuotta sitten.
Ooh, tulisipa jotain kivaa vastaan!
Itse ehdotin sulholle aluksi elokuuta. Nyt viime vuosina meillä ainakin täällä on ollut aina tosi hyvä kesäsää. Siis kesä on parhaimillaan aina elokuun alusta puoleen väliin, jopa syyskuuhun.
Täten voisi mahdollisesti viettää kivat ulkoilma sisätila häät.Äitini ehdotti että viettäisimme häitä mummoni luona, joen rannalla olevalla tontilla. Mummun talossa on kaksi isoa huonetta tai tilaa, joihin mahtuisi väkeä, ja ulos voisi laittaa ison teltan pystyyn. Tykkään ajatuksesta, sillä pienestä pitäen mummon paikka oli maailman paras maailmassa. Mutta minulle tulee heti epäilys, jos onkin tuulista, ukkosta, vettä sataa, kylmää. Mihin ihmiset sitten laitetaan? Jos kuitenkin tulee yli 60 ihmistä. En osaa kuvitella montako ihmistä on 60, siis millaisen tilan he vievät. Ja ei mummun tykö sisälle yhteenkään tilaan saa niin montaa, on siellä sitä vuosien aikana kertynyttä tavaraa kuitenkin sen verran.
Siksi haluaisin jonkun juhlapaikan. Silti kaipaan senkin olevan lähellä luontoa, että lapset voivat kirmata menemään jos tahtovat. Ja siellä, minne tahtoisin häämme, voisi olla ympäri vuoden.
Mutta siinä taas arvelluttaa kun se tila on niin ISO. Voiko se olla liiaan, tökerön iso? Argh. Enkä tiedä kuinka iso vuokra sillä on, tuttuni sano että se on kallis paikka. No mikä hänelle on se kallis?Laitan pari kuvaa jotka ONNISTUIN löytämään kyseisestä juhlapaikasta.
Tässä siis on Simonpirtti
Onko liian iso vajaalle 70 ihmiselle? Nuo vihreät tuolit eivät kovinkaan hurmaa, vaikka se on yksi mieliväreistäni. Tuolla on tehty vastikään remonttia, joten vessat ja keittiö on kunnossa, ja näin muuten.Toinen vaihtoehto jota harkitsen myös (puhun näistä kuin päättäisin yksin kaikesta, keskustelemme kuitenkin sulhon kanssa näistä ja päätämme yhdessä :)) on aivan Kemin keskustassa. Jos katsoitte Satuhäät ohjelman jaksoa jossa oli nainen joka oli pyörätuolissa, Ulla-Maija, niin heillä oli häät kyseisessä paikassa. Eli Kemin Leipätehtaalla.
Heistäkin oli näköjään kuva tuolla Leipätehtaan sivuilla :)
Leipätehtaalla maksaa viikonloppu 450 €, siihen sisältyy kaikki äänentoistolaitteet jne ja pöytäliinat. Ja titenkin tuolit ja pöydät jotka heillä on siellä. Melko edullinen.Mites olis? Tuo Leipätehtaan tilat ovat enemmän modernimpia ja siistimmät tuohon Simonpirttiin verrattuna, mutta pienemmät ja tosiaan ihan keskustan vieressä. Ei kaukana meidän asuinpaikalta :D Tuolla ei ole sitä pihaa, ja ympärillä on mielin määrin vanhuksia, pelvelutaloa jne. Ja pihaa hyvin hyvin vähän.
Vihkimisen suhteen sijainnilla ei ole väliä, koska meitä ei vihitä kirkossa. Ei tule sitä ihmisten liikuttelua.
Noh, mitäs mieltä? Ooh, itse ei osaa sanoa. Jotenkin tuntuu ettei vieläkään oikein natsaa kumpikaan noista. Tietenki mieli voi muuttua, jos ja kun näkee nuo tilat paikanpäällä. Siis molemmissa paikoissa olen ollut, pirtillä vuonna muusi ja nakki, Keelya 4 wee, ja leipätehtaalla joskus 5 vuotta sitten.
Ooh, tulisipa jotain kivaa vastaan!
6.6.2010
Budjetti
Laitan ihan itselleni ylös tämän hetkistä budjettia.
Hääpari, 653-1529 €
sisältäen vihkisormukset (300-600€), Morsiuspuku (150-400 €), morsiammen jalkineet (20-40 €), korut (10-40 €), morsiammen asusteet (50-80 €), sulhasen puku (100-300€), sulhasen kengät (20-60€)
Kuvaus, 90-1000 €
hääkuvat
Häävastaanotto, 1600-2600 €
sisältäen tilavuokra (200-500 €), ruoka (1200- 1700€), juomat (150-300€), kakku (50-100€)
Paperitavara, 188,80-264,80€
sisältäen kutsut (30-60€), kiitos-kortit (124-160€), vieraskirja(10-20€), postimerkit (24,80€)
Muut kulut, 220-450€
sisältäen vihkitoimitus (0-250 €), kampaamo/parturi (50-100€), hääyö (70-120€)
Lahjat, 260-440€
sisältäen lahjat bestmanille, kaasolle, avustajille (100-200€), huomenlahjat (150-200€), juhlayleisö (10-40€)
Koko budjetti: minimi 2 196,80€ - maximi 6 468,80 €
Tuossa nyt oli mitä olen tähän mennessä kasannut ja suurin piirtein saanut summia kokoon. Postimerkkien hinnat alenevat nyt kun itella ilmoitti alentavansa 0,05 €, mutten korjannut sitä vielä. Nuo määrät muuttuvat varmaan vielä tässä ennen suurempia hankintoja, sillä muutin niitä nytkin, realistisimmiksi ja itselle järkeväksi. Kuten voi huomata, emme satsaa itseemme niin paljoa, mutta yllättävän paljon voi silti mennä.
Kuvaukseen ei mene paljoa rahaa jos käymme studiolla (täällä Kemissä) tai sitten jos halutaan ammattilaista niin kyllähän uppoaa. Itse tykkäisin kunnon kuvista, koska jaksan palata niihin aina uudelleen ja uudelleen. Tosin en usko että haluaisin noin suurta summaa laittaa. Ja tuo 1 000 € perustuu muiden hääparien lukemiin mitä pääkaupunkiseudulla on. Ja miten täällä Lapissa edes on ammattikuvaajia, ei aavistustakaan!
Luvut ovat oikeastaan aika pieniä. Nuo minimi summat ovat sitä mitä ensinnä toivon ja haen, se kuvastaa tahtoani. Mutta yläkantti on vedetty kuitenkin reippaasti joissakin kohtaa.
Paljonhan tuosta puuttuu vielä, mutta niitä lisään kun tulee itselle selväksi.
Olisipa enemmän täältä pohjoisesta hääkokemuksia niin saisi vähän ideaa mitä se on täällä :D
1.6.2010
Yleistä hääpähkäilyä
Pieni hiljaisuus on päässyt heti alkuun blogia kiusaamaan. Johtuen siitä, että kyllästyin taas mietiskelemään häitä ja itseeni. Jotenki masentaa kun häät ovat vielä niin kaukana, ja rahaa pitäisi säästää. Juhlapaikka mietityttää ja tulevaisuus itsessään.
Sulho yllätti minut kaupassa kysyen käydäänkö katsomassa sormuksia. Olin oikeasti ällikällä lyöty, kysymys tuli yllätyksenä. Ei me menty katselemaan sormuksia kun haluan että on tietoa ostaakin sellainen tarvittaessa, mutta tulin todella iloiseksi. Se sitten taas herätti minut selaamaan häälehteä ja nettiä :)
Olen tehnyt meille jonkinmoista budjettia, jossa on minimi ja maximi määrät mitä rahaa menisi. Mutta muutamat kohdat hermostuttavat, kun en yhtään osaa arvella mitä niihin voisi mennä.
Koristelut ovat niistä ehkä pahin :D Olen ajatellut että käytämme mahdollisemman paljon hyväksi luontoa, kuivataan lehtiä kesältä, kiviä, oksia jne. Sitten jotku liinat ja tämmöiset, ei ajatustakaan.
Eilen hoksasin yhtä hääblgi lukiessa ajatella miten pöytiä tulee ja paljonko vieraita on.
Meillä on maximi 64-66 ja minimi jos juuri ne rakkaat sukulaiset ja muut halutaan niin 50 vierasta.
Eniten ketuttaa kun ei pääse oikeasti käytäntöön ja alkaa toimimaan. Toki voisin kutuja väsäillä ja muuta, mutta se tuntuu turhan aikaiselta. Ja kiinostaisi tietää paikallisista pitopalveluistaki millasta hintaluokkaa heillä on, ja juhlapaikoista mutta tuntuu että aivan liian aikaisessa on jos nyt jo soittelee :D
Paikallisiin juhlapaikkoihin en ole kovin tyytyväinen. Kaikki kivat paikat ovat aivan kaupungin keskustassa. Mutta minä haluaisin jonnekkin luonnon helmaan, joku kartano tai pirtti, juhlasali olisi aivan ihana! Yksi minulla on mielessä, viereiseltä paikka kunnalta. Olen itse pikkutyttönä ollut häissä siellä, muisti kuvat ovat hatarat. Mutta se on pienen pelon ja puron vieressä, kaukana kaupungin hälinästä! Eikä kenelläkään ole kuvia kuvia kuvia! Tahdon kuviaa ja hintoja :D
Niin asustelen täällä Lapin rajan puolella merenranta kaupungissa nimeltä Kemi. Joo kauhee tuppukylä. Kaunis kirkko ois keskellä kaupunkia, mutta me ei tarvita sitäkään, kun ei haluta kirkkohäitä. Minusta tuntuu pahalta ajatellakin että menisimme kirkossa naimisiin, kun emme kumpikaan usko Jumalaan, se olisi loukkaus uskontoa kohtaan. Joten siinäkin mielessä olisi hyvä, että olisi joku ihana maalaispaikka jossa meidät vihittäisiin. Kaikista idyllisin olisi meren tai joen, järven ranta ja siinä sitten saunaa ja juhlapaikkaa. Ah olisi kyllä niin hieno! Tosin tällöin häät pidettäisiin kesämmällä, niin saa kaiken ilon irti :)
Mutta ei niin ei.
Nyt paasasin vähäsen tämmösiä, paasaan pian lisää, kun on paljon ajatuksia joihin haluaisi vähän ulkopuolisen näkemystä ja saada jotain tolkkua.
Sulho yllätti minut kaupassa kysyen käydäänkö katsomassa sormuksia. Olin oikeasti ällikällä lyöty, kysymys tuli yllätyksenä. Ei me menty katselemaan sormuksia kun haluan että on tietoa ostaakin sellainen tarvittaessa, mutta tulin todella iloiseksi. Se sitten taas herätti minut selaamaan häälehteä ja nettiä :)
Olen tehnyt meille jonkinmoista budjettia, jossa on minimi ja maximi määrät mitä rahaa menisi. Mutta muutamat kohdat hermostuttavat, kun en yhtään osaa arvella mitä niihin voisi mennä.
Koristelut ovat niistä ehkä pahin :D Olen ajatellut että käytämme mahdollisemman paljon hyväksi luontoa, kuivataan lehtiä kesältä, kiviä, oksia jne. Sitten jotku liinat ja tämmöiset, ei ajatustakaan.
Eilen hoksasin yhtä hääblgi lukiessa ajatella miten pöytiä tulee ja paljonko vieraita on.
Meillä on maximi 64-66 ja minimi jos juuri ne rakkaat sukulaiset ja muut halutaan niin 50 vierasta.
Eniten ketuttaa kun ei pääse oikeasti käytäntöön ja alkaa toimimaan. Toki voisin kutuja väsäillä ja muuta, mutta se tuntuu turhan aikaiselta. Ja kiinostaisi tietää paikallisista pitopalveluistaki millasta hintaluokkaa heillä on, ja juhlapaikoista mutta tuntuu että aivan liian aikaisessa on jos nyt jo soittelee :D
Paikallisiin juhlapaikkoihin en ole kovin tyytyväinen. Kaikki kivat paikat ovat aivan kaupungin keskustassa. Mutta minä haluaisin jonnekkin luonnon helmaan, joku kartano tai pirtti, juhlasali olisi aivan ihana! Yksi minulla on mielessä, viereiseltä paikka kunnalta. Olen itse pikkutyttönä ollut häissä siellä, muisti kuvat ovat hatarat. Mutta se on pienen pelon ja puron vieressä, kaukana kaupungin hälinästä! Eikä kenelläkään ole kuvia kuvia kuvia! Tahdon kuviaa ja hintoja :D
Niin asustelen täällä Lapin rajan puolella merenranta kaupungissa nimeltä Kemi. Joo kauhee tuppukylä. Kaunis kirkko ois keskellä kaupunkia, mutta me ei tarvita sitäkään, kun ei haluta kirkkohäitä. Minusta tuntuu pahalta ajatellakin että menisimme kirkossa naimisiin, kun emme kumpikaan usko Jumalaan, se olisi loukkaus uskontoa kohtaan. Joten siinäkin mielessä olisi hyvä, että olisi joku ihana maalaispaikka jossa meidät vihittäisiin. Kaikista idyllisin olisi meren tai joen, järven ranta ja siinä sitten saunaa ja juhlapaikkaa. Ah olisi kyllä niin hieno! Tosin tällöin häät pidettäisiin kesämmällä, niin saa kaiken ilon irti :)Mutta ei niin ei.
Nyt paasasin vähäsen tämmösiä, paasaan pian lisää, kun on paljon ajatuksia joihin haluaisi vähän ulkopuolisen näkemystä ja saada jotain tolkkua.
24.5.2010
Hääpukuni
No tässä se nyt on!
Muutaman pyysivät kuvaa puvusta, ja uskalsin ottaa sen puhtaanlakanan (puhtaan ja puhtaan, aina noita karvoja löytyy!) päälle ja sitten vaivalloisesti kuvata. Ja kun on näin kaunis sadepäivä, niin luonnonalo on aika heikko. Mutta kuitenkin, näätte sen.
Eli puku on kaksi tai no kolmiosainen. Hame-, yläosa ja bolero, tai liivi, miten se nyt on. Kun ei tuo mikään täys takki ole kuitenkaan :D
Uskalsin jopa itseni ähertää tuohon pukuun, ja meinasin sitten jäädä ihan jumiinkin siihe, kun yritin ottaa pois. Kangasta meni vetskarin väliin, ja meinasin jo itkun päästää että nyt se menee rikki :D
Mutta puku oli aivan ihana :) Tosin aivan liian pieni ja aivan liian iso, helmaa riitti aika paljon, ja kun tuossa on pieni laahuskin, ja sitten tuo yläösa ei mene aivan kiinni takaa. Eli rintavarustus on vähän liian tuhti. Noh, ei murehdita sitä, johan tässä joutaakin pienentyä...
Koska mekko on käytetty, löytyi siittä muutamia langan pätkiä harottamassa, mutta ne nyt ei ole kuin näpsäistä poikki, ja helmassa, sisäpuolella oli yksi pieni tahra, joka ei ole pesussa lähtenyt, mutta ei kyllä kauheesti haittaa, kun se tosiaan oli loppujenlopuksi niinkin halpa kuin 120 euroa :P Niin ja toi ryppyosuus kuuluu pukuun ;)
Muutaman pyysivät kuvaa puvusta, ja uskalsin ottaa sen puhtaanlakanan (puhtaan ja puhtaan, aina noita karvoja löytyy!) päälle ja sitten vaivalloisesti kuvata. Ja kun on näin kaunis sadepäivä, niin luonnonalo on aika heikko. Mutta kuitenkin, näätte sen.
Eli puku on kaksi tai no kolmiosainen. Hame-, yläosa ja bolero, tai liivi, miten se nyt on. Kun ei tuo mikään täys takki ole kuitenkaan :D
Uskalsin jopa itseni ähertää tuohon pukuun, ja meinasin sitten jäädä ihan jumiinkin siihe, kun yritin ottaa pois. Kangasta meni vetskarin väliin, ja meinasin jo itkun päästää että nyt se menee rikki :D
Mutta puku oli aivan ihana :) Tosin aivan liian pieni ja aivan liian iso, helmaa riitti aika paljon, ja kun tuossa on pieni laahuskin, ja sitten tuo yläösa ei mene aivan kiinni takaa. Eli rintavarustus on vähän liian tuhti. Noh, ei murehdita sitä, johan tässä joutaakin pienentyä...
Koska mekko on käytetty, löytyi siittä muutamia langan pätkiä harottamassa, mutta ne nyt ei ole kuin näpsäistä poikki, ja helmassa, sisäpuolella oli yksi pieni tahra, joka ei ole pesussa lähtenyt, mutta ei kyllä kauheesti haittaa, kun se tosiaan oli loppujenlopuksi niinkin halpa kuin 120 euroa :P Niin ja toi ryppyosuus kuuluu pukuun ;)
23.5.2010
Naisellisuus
En ole mitenkään kauhean naisellinen. Olen aina ollut sellainen poikatyttö ja vastustan yhteiskunnan asettamia pakoitteita naisille, millaisia heidän pitäisi olla.
Erityisesti sheivaaminen ärsyttää minua aivan suunnattomasti. Joo naisilla kasvaa karvaa kainaloissa, käsissä, jaloissa, naamassa, ja noh siellä. Niin kasvaa miehilläki, vielä enemmän!
Muistan ala-asteella kun joku luokkakavereistani sanoi minulle että hyi, miksi en ajele kainalokarvoja. Sillon heräsin ensimmäistä kertaa siihen että minusta oli tulossa nuori nainen. Rintani olivat kasvanee, karvaa oli kasvanut mitä ihmeellisempiin paikkoihin. Ja painoni alkoi vaivata minua. Siitä lähtien olen aina "laihduttanut". Ylä-asteella sheivailin jopa käsivarsieni karvoja! Onneksi ymmärsin lopettaa sen ajoisa, ennen kuin nekin aivan tummuivat.
En ole koskaan meikannut itseäni. Muutaman kerran kaveri tai sisko on meikannut leikkien tai nykyään juhlien vuoksi. Itse en ole tahtonut alkaa meikkaamaan, koska pelkään että jään siihen riippuvaiseksi, huomaan että olen oikeasti ruma, enkä enää ikinä voi poistua kodistani ilman että puuteroin naamaani.
Minulla on jo tarpeeksi ollut paineita painoni vuoksi kun olen niin läski.
Perusluonteenikin on poika. Tykkään poikien jutuista, ja en oikein innostu tyttöjutuista.
Nyt kuitenkin kun tunnen oikeasti aikuistuneeni, olen taas kiinnostunut pohtimaan omaa ulkonäköäni. Haluaisin olla hoikka ja sporttinen, osata meikata silloin tällöin siedettävästi ja näyttää sivältä mekossa. Olla naisellinen.
Mutta minulla on ongelma. En osaa! Esimerkiksi kulmakarvani. En ole uskaltanut itse nypiä niitä millään tavalla. Päätin sitten mennä kosmetologille, ja maksaa sen 11 euroa, että ammattilainen nyppii kulmani, ja näyttää "mallia". Tässä on tulos:
Nyt epätoivoisesti yritän pitää kulmani tässä mallissa. Meinasi jo paniikki tulla kun huomasin osan karvojen jo kasvaneet, ja äkkiä pinsetit kouraan.
Ja kuten voi huomata minulla on IIIHANAT tummat lehmänripset. Näin äitini sanoja lainatakseni. Itsellä ärsyttää ripsissäni se kun ne harottavat miten sattuu, ja ajoittain olen repimässä niitä silmäluomen alta.
Tämä oli ensiaskeleeni kohti naisellisuutta. Tällä kertaa.
Jos jollakin on jotain kerrottavaa minkälainen meikki tai millaiset silmät tai kasvon muotoni ovat, kertokaa. Minä en tiedä mitään muuta kuin että olen tasapaksu pullaposki :D
Erityisesti sheivaaminen ärsyttää minua aivan suunnattomasti. Joo naisilla kasvaa karvaa kainaloissa, käsissä, jaloissa, naamassa, ja noh siellä. Niin kasvaa miehilläki, vielä enemmän!
Muistan ala-asteella kun joku luokkakavereistani sanoi minulle että hyi, miksi en ajele kainalokarvoja. Sillon heräsin ensimmäistä kertaa siihen että minusta oli tulossa nuori nainen. Rintani olivat kasvanee, karvaa oli kasvanut mitä ihmeellisempiin paikkoihin. Ja painoni alkoi vaivata minua. Siitä lähtien olen aina "laihduttanut". Ylä-asteella sheivailin jopa käsivarsieni karvoja! Onneksi ymmärsin lopettaa sen ajoisa, ennen kuin nekin aivan tummuivat.
En ole koskaan meikannut itseäni. Muutaman kerran kaveri tai sisko on meikannut leikkien tai nykyään juhlien vuoksi. Itse en ole tahtonut alkaa meikkaamaan, koska pelkään että jään siihen riippuvaiseksi, huomaan että olen oikeasti ruma, enkä enää ikinä voi poistua kodistani ilman että puuteroin naamaani.
Minulla on jo tarpeeksi ollut paineita painoni vuoksi kun olen niin läski.
Perusluonteenikin on poika. Tykkään poikien jutuista, ja en oikein innostu tyttöjutuista.
Nyt kuitenkin kun tunnen oikeasti aikuistuneeni, olen taas kiinnostunut pohtimaan omaa ulkonäköäni. Haluaisin olla hoikka ja sporttinen, osata meikata silloin tällöin siedettävästi ja näyttää sivältä mekossa. Olla naisellinen.
Mutta minulla on ongelma. En osaa! Esimerkiksi kulmakarvani. En ole uskaltanut itse nypiä niitä millään tavalla. Päätin sitten mennä kosmetologille, ja maksaa sen 11 euroa, että ammattilainen nyppii kulmani, ja näyttää "mallia". Tässä on tulos:
Nyt epätoivoisesti yritän pitää kulmani tässä mallissa. Meinasi jo paniikki tulla kun huomasin osan karvojen jo kasvaneet, ja äkkiä pinsetit kouraan.
Ja kuten voi huomata minulla on IIIHANAT tummat lehmänripset. Näin äitini sanoja lainatakseni. Itsellä ärsyttää ripsissäni se kun ne harottavat miten sattuu, ja ajoittain olen repimässä niitä silmäluomen alta.
Tämä oli ensiaskeleeni kohti naisellisuutta. Tällä kertaa.
Jos jollakin on jotain kerrottavaa minkälainen meikki tai millaiset silmät tai kasvon muotoni ovat, kertokaa. Minä en tiedä mitään muuta kuin että olen tasapaksu pullaposki :D
21.5.2010
Ajatuksena häät
Monet alkavat suunittelemaan häitään suurinpiirtein vuotta ennen. Me aloitimme talvella, eli n.2½ vuotta ennen häitä.
Minä ja mieheni S ollaan seurusteltu vuodesta 2007. Tapasimme sattumalta netissä chatin kautta, ja juttu alkoi lentää. Vain 10 päivää myöhemmin, tapasimme S:n paikkakunnalla minne junalle menin. Ja jos vain on mahdollista, se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kuinka kliseeltä se sitten kuulostaakin. Alkuksi jännitin kun etsin häntä juna-asemalta, mutta heti kun näin S:n, rentouduin ja tuntui kuin olisimme tunteneet jo vuosikausia. Tunne oli molemminpuoleinen. Ja siltä se tuntuu edelleen :)
Kihloihin menimme jo vuonna 2008 syksyllä, eli 14.10.2008. Siksi tuo alustava hääpäiväkin on, sillon tulee 4 vuotta täyteen kun olemme menneet kihloihin. Tosin 13.pvä siksi, koska se on lauantai :D
Puvusta. Monille morsiammille hääpuku on kovan pohdinnan alla. Foorumeita lueskeltuani tosi monelle on omassa budjetissa noussut morsiammen hääpuku yleensä etusijalle. Tai ainakin sinne kärkeen ruokien, ja juhlapaikan kanssa. Itsekin melkein ensimmäisenä olin katselemassa netistä pukuja, ja katselin niitä satoja kappaleita. Mutta mikään ei tuntunut oikein iskevän sen kummemmin. Ja koska opiskelijoita ollaan, niin en tahdo käyttää paljoa rahaa pukuun, jota pidän vain sen yhden päivän. Selailin hää foorumilta myynnissä olevia pukuja, ja silmäni osuivat yhteen aivan ihanaan pukuun, puna valkoiseen ranskalaiseen pukuun. Ja olin myyty! Pyysin lisää kuvia puvusta, koska sovitus ei ollut mahdollinen (piitkä pitkä välimatka). Vasta myöhemmin tajusn katsoa hintaakin ja se oli 150 euroa! Siis täh?
Puku on minulle liian pieni yläosaltaan (kaksiosainen), joten siihen tulee nyöritys tai sitten saan vihdoin itseni oikeesti kuntoilemaan ja pudotettua rintakokoa sen verran että se menee vetoketjuineen sellaisenaan. Mutta puku oli ensimmäinen ostomme kohti häitä, ja rakastan pukuani! Hittolainen kun sitä ei pääse jo pitämään :D
Eli löysin jo omia aatteitani puoltavan puvun: kierrätetty, ja edullinen, erittäin edullinen. Ooh.. :)
Ja erilainen. Uhmaan maailmanlakeja, toivottavasti puku saadaan sopimaan jos ei muuten sitten sinä kauniina päivänä kun vihdoin saan sen pukea oikeasti.
Minä ja mieheni S ollaan seurusteltu vuodesta 2007. Tapasimme sattumalta netissä chatin kautta, ja juttu alkoi lentää. Vain 10 päivää myöhemmin, tapasimme S:n paikkakunnalla minne junalle menin. Ja jos vain on mahdollista, se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kuinka kliseeltä se sitten kuulostaakin. Alkuksi jännitin kun etsin häntä juna-asemalta, mutta heti kun näin S:n, rentouduin ja tuntui kuin olisimme tunteneet jo vuosikausia. Tunne oli molemminpuoleinen. Ja siltä se tuntuu edelleen :)
Kihloihin menimme jo vuonna 2008 syksyllä, eli 14.10.2008. Siksi tuo alustava hääpäiväkin on, sillon tulee 4 vuotta täyteen kun olemme menneet kihloihin. Tosin 13.pvä siksi, koska se on lauantai :D
Puvusta. Monille morsiammille hääpuku on kovan pohdinnan alla. Foorumeita lueskeltuani tosi monelle on omassa budjetissa noussut morsiammen hääpuku yleensä etusijalle. Tai ainakin sinne kärkeen ruokien, ja juhlapaikan kanssa. Itsekin melkein ensimmäisenä olin katselemassa netistä pukuja, ja katselin niitä satoja kappaleita. Mutta mikään ei tuntunut oikein iskevän sen kummemmin. Ja koska opiskelijoita ollaan, niin en tahdo käyttää paljoa rahaa pukuun, jota pidän vain sen yhden päivän. Selailin hää foorumilta myynnissä olevia pukuja, ja silmäni osuivat yhteen aivan ihanaan pukuun, puna valkoiseen ranskalaiseen pukuun. Ja olin myyty! Pyysin lisää kuvia puvusta, koska sovitus ei ollut mahdollinen (piitkä pitkä välimatka). Vasta myöhemmin tajusn katsoa hintaakin ja se oli 150 euroa! Siis täh?
Puku on minulle liian pieni yläosaltaan (kaksiosainen), joten siihen tulee nyöritys tai sitten saan vihdoin itseni oikeesti kuntoilemaan ja pudotettua rintakokoa sen verran että se menee vetoketjuineen sellaisenaan. Mutta puku oli ensimmäinen ostomme kohti häitä, ja rakastan pukuani! Hittolainen kun sitä ei pääse jo pitämään :D
Eli löysin jo omia aatteitani puoltavan puvun: kierrätetty, ja edullinen, erittäin edullinen. Ooh.. :)
Ja erilainen. Uhmaan maailmanlakeja, toivottavasti puku saadaan sopimaan jos ei muuten sitten sinä kauniina päivänä kun vihdoin saan sen pukea oikeasti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)