4.10.2010

Hämmennystä ja turhautumista

Mielessä pyörii paljon. Tulevaisuus, koulu, häät, matkustelu, oma koti, koira ja pienen pienet vauva haaveilut...

Olen ollut harjoittelussa koulun puolesta, ja tykkään olla siellä todella kovasti! Minulle on vähän lupailtu että pääsisin ehkä ihan töihin töihin sinne, muutamia tunteja tekemään silloin tällöin, esim. jouluna. Ihan oikea koulu alkaa marraskuun puolella, eli teoria. Se olisi sitten viimistä puristusta vailla, kesäkuussa toivottavasti valmistun eläintenhoitajaksi. Ennen sitä tulee tehdä monta näyttöä eikä niistä ole hajuakaan mitä ne oikeasti tulisi tehdä, kun itse pitää suunnitella! Ääh, toivottavasti tähän asiaan tulee PALJON selvennystä sitten pian..
Ja jos ja kun valmistun, olen mahdollisesti sitten tuolla faunattarella kesätöissä. Hihii.

Häät saavat koko ajan ihan uuden suunnan, ja välissä niille ei ole suuntaa ollenkaan. Jotenkin tutnuu etten uskalla enään yhtään mitään ostaa tai miettiä, kun en ole varma haluanko isommat häähäät. Edelleen mua vaivaa tää raha-asia ja häiritsee se seikka että laitetaan rahaa palamaan sikana siksi että muut see sutta syömään ja rellestään, vaikka niillä ei todellisuudessa kiinnostas sen suurempaa ollaanko me yhdessä vai ei.

Eli tekisi kovasti vaan suunnitella häämatkaa, mennään maistraatiassa naimisiin, karataan ulkomaille ja pistetään postikorttia sitten läheisiimmille ihmisille että lällättilää! :D
Mutta sitten mun ihana mekko ei pääsisi oikeuksiinsa vaan jäisi kaappiin pölyyntymään. Melkeen tutnuu että on PAKKO olla juhlat kun on tuo penteleen ihana mekko jota pitää saada käyttää!

Nii tämmöstä tää mun ajatuksen juoksu on, ei mitään selkeyttä ja itekki on ihan hukassa mitä sitä haluaa! Ja sitten ukko on semmonen että sille käy ihan mikä vaan nii...

Mun puolesta mennään nyt heti naimisiin ja sinne Roomaan, otan vähän opintolainaa ja se ois sillä selvä! pääsis elämässä taas eteenpäin.. ehkä jopa siihen lapseen ;D

Mun ystävälle selvisi vasta että hän on raskaana. Ja jälleen heräsi itsessäkin se kaipuu omasta.
Meillä on miehen kanssa ollut ajatuksena että lapsia sitten ku ollaan vasta 25- vuotiaita. Tämän olen itse perustellut sillä että pitää olla molemmilla ammatti, jommalla kummalla töitä ja mahdollisesti tiedossa mihin asetutaan. Kovasti olen aina puolustanut että lapselle tulee olla hyvä olla, mahdollisuus harrastaa sitä mitä tahtoo. Itselläni on ollut rankka lapsuus, siihen on riittänyt väkivaltaa, alkoholismia ja köyhyyttä.

Keskustellessani ystäväni kanssa, jolla on samankaltaisia kokemuksia lapsuudessa, ja tästä puhuessamme, huomasin että eihän meidän lapsillemme ole lainkaan tiedossa samanlaista elämää. Meidän tapauksessamme tulemme miehen kanssa toimeen loistavasti, meillä ei ole tarvetta juhlia tai ryypätä, ja tulemme toimeen taloudellisesti toimeen nytkin, kun rahan tulo on todella pieni.

Olen keskustellut miehen kanssa uusiksi elämäämme, ja mies tahtoo myös lapsen, muttei koe olevansa sille vielä täysin valmis. Mutta vuoden parin päähän siirtyi nämä haaveilut. Mutta kyllä sekin helpottaa. Vuodet menee lujaa, aika aivan katoaa.

Mutta noista häistä. Huomasin erään seikan myös meidän tulevaisuuden suunnitelmissa. Ne menevät jokseenkin näin, mun koulu loppuu joskus 2011 kesäkuussa. Miehen sivari loppuu marraskuussa 2011. Mies PÄÄSEE haluamaansa kouluun syksyllä 2012. Eli häät olisi järkeviintä järjestää vuoden 2012 talvi-kesä ajalle. Syksyllä mitään järkeä kun silloin on mahdollisesti muutto uudelle paikkakunnalle, elämän opettelu uudella paikkakunnalla, ja tosiaan miehellä se uusi koulu. Joten saa nähdä muuttuuko kuin kovasti tuo häiden ajankohta :) Jos ne juhlat on. Ja oikeasti en tiedä onko ne. Toisaalta haluttaa, toisaalta ei. Järki kamppailee tunteen kanssa :D

Ihanaa kun on joku paikka mihin saa purkaa ajatuksensa. Anteeksi niille jotka turhautuvat mun eestaas hössötykseen :D

Lopuksi kuva ensimmäisestä omasta kissastani. Kuvassa neiti on n. 6 kk. Edelleenkään kissa ei petä minua, aina vaan jaksa rakastaa ja vain äipän syli on se paras.

2 kommenttia:

  1. Tuskin kukaan tulee häihin siksi vain että saa ilmaista ruokaa ja juomaa!! Ja jos ajattelet että joku häävieraistasi niin tekee, jätä kutsumatta!! Meidän viimekesäisiin häihin kutsuimme vain ne ihmiset joiden todella halusimme sielä olevan. Maksoimme itse häämme, joten kellään esim. vanhemmistamme ei ollut sanavaltaa että ketä kutsutaan ja ketä ei. Kyllä häissä 2 rakastavaa ihmistä juhlitaan!!
    Maistraattivihkimisessäkään ei mielestäni ole mitään "pahaa", jos te itse haluatte mennä maistraatissa naimisiin!

    VastaaPoista
  2. Voi kai sitä pitää ihan pienimuotoiset juhlat, esim mennä johonkin hienoon ravintolaan lähimpien kanssa syömään. Silti saa pitää hienoa pukuaan ja silti pääsee kirkossa naimisiin! :) Pakkokos sitä koko suvulle on kekkereitä järkätä! ;)

    VastaaPoista