En ole kirjoitellut vähään aikaan, vaikka aika on ollut. Loma alkoi muutama viikko sitten, ja juhannusta juhlittiin veljen kolmekymppisten yhteydessä. Kivaa oli :)
Hääajatukset ovat ihan lopsahtaneet kasaan. Jotenkin minua ahistaa ajatus että laittaisimme jopa tuhansia euroja yhteen päivään, kun voisimme samalla rahalla mennä vaikkapa pidemmälle tai monelle eri häämatkalle! Olen kasvanut köyhässä perheessä, äitini on lähes koko elämäni ollut työtön, monesti 5 vuotta kerralla, kun työkkäri sitten patistaa johonki koulutukseen tai kurssille.
Kaikkeen mitä on, tulee olla tyytyväinen, asiathan voisivat olla huonomminkin. Meidän perheessä ei jätetty tilaa haaveilulle. Jos jotain halusi ja se ei miellyttänyt äitiä, puheet meni kuuroille korville.
Nyt haluan elää. Haavilen paljon, miehestä, omasta kodista, koirasta, kissoista, luonnosta, matkailusta, lapsista, terveestä kropasta. Joillekin tuo yhtälö vaikuttaa siltä että haluan sitoa itseni muihin. Mutta sitä se ehkä onkin. Haluan saada sen mitä toivon. Aina kun saan jonkin haaveni toteen, olen onnellinen. Ja tyytyväinen siihen, etten vain tyydy siihen mitä on vaan vaadin parempaa.
Mutta silti nousee tietynlainen ahdistus rahasta. Aina on kyse rahasta. Meillä tulee talouteen miehen työmarkkinatuki ja mun opintotuki. Opintolainaa hain vasta tänä keväänä, ja laitoin sen sellaisiin asioihin mitä halusin ja tarvitsin, mm. kannettavaan tietokoneeseen. Ja maksohan se. Mutta ainakin se on mulla tässä käytössä, tunnen sen arvon ja olen tyytyväinen. Ja maksan siitä myöhemmin.
Jos sanon ääneen jonkin asian mitä tahdon tai hankitaan, sanoo joku AINA "jaa mistäs sulla rahaa tommoseen on?" No on meillä. Se vain on mistä sen ottaa pois. Meillä ei ole autoa joka vaatii ylläpitoa eikä me rillutella baareissa. Ja syödään vähän vähemmän, joskus enemmän. Käytämme rahan muuhun.
Tämän paasauksen jälkeen voi kysyä, miksen sitten toteuta unelmahäitämme?
Ajatus ahdistaa. Toisaalta haluaisin vieläkin pienemmät häät, kahvihäät tai vastaavat. Mutta jotenki sekin tuntuisi väärältä. Kutsua ihmisiä yli 300 km päästä pieniin tai vain kahvihäihin?
Plääh..
Yritin ehdotella sulholle että jos mentäs vaan maistraattiin ja karattas ulkomaille pariksi viikoksi :)
...mutta fakta on, että raha on elämistä varten, eikä sitä saa mukanaan hautaan. Te teette niinkuin itsestä tuntuu, eli jos haluatte juhlat niin järjestätte sellaiset, tai sitten käytätte rahan muuhun. Mutta kannattaa pitää mielessä, että sitä päivää ei sitten saa enää takaisin, joten se kannattaa viettää juuri siten miten haluaa.
VastaaPoistaOotteko ajatelleet että häät voi viettää myöhemminkin? Tai häiden sijaan voi juhlia isommin vaikka 5- tai 10-vuotishääpäivän :)
Jotenkin tekstisi tuntuu niin tutulta. Minulla on pyörinyt aivan samanlaisia ajatuksia päässä..
VastaaPoistaTuo on hyvä tuo Stellarin idea myöhemmin pidettävistä suuremmista juhlista!
Juu näitä ajatuksia tulee ja menee :)
VastaaPoistaSitä ku on tämmönen pohdiskelija, hyvät ja huonot puolensa..
Kyllä meille jonkinmoiset juhlat tulee, se on melko varma. Enemmän epäröin sitä rahan käyttöä ja vieraita, kiinnostaako ihmisillä oikeasti minä ja S.
Ja noita vuosipäiviä tullaan ihan varmana juhlimaan ainakin kahden kesken :D Kun me jo tehdään jotain kivaa kun tyyliin 2 vuotta 4 kuukautta tulee täyteen tai vastaavaa :)
Itse mietin ihan samaa kuin sinä, mutta sitten sulhanen laittoi jahkailulle pisteen ja sanoi, että kerrankin voidaan panostaa pelkästään meihin itseemme rahaa ja olla paistattelun keskipisteenä ilman, että täytyisi murehtia mistään. Ja rahaa tulee ja menee muutenkin.
VastaaPoistaOlen silti samaa mieltä muiden kanssa, että teet niin kuin itsestä tuntuu parhaalta!
Mä olen joskus miettinyt että mitä kaikkea oltaisiin voitu tehdä meidän häiden budjetilla. Toisaalta, meidän budjetti oli mun mielestä erittäin järkevä, saatiin ihanat häät ilman valtavia kuluja ja päivä oli tosi ikimuistoinen. Sitten ehkä harmittaisi jos oltaisiin vietetty häät ihan yli varojemme, ja jouduttu ottamaan esimerkiksi lainaa, jota ei siinä elämänvaiheessa todellakaan kaivattu.
VastaaPoistaEli neuvoni ehkä olisi, että laskette millaisen summan voisitte ilman valtaisia tunnontuskia kuluttaa häihin, ja sitten toimitte sen mukaan. Ja jos käytettävissä olevat varat eivät riitä sellaisiin häihin joihin kokisitte olevanne täysin tyytyväisiä, niin säästäkää sitten pitempään!
Niin, ja jokainen pari järjestää juuri sellaiset häät kuin haluaa, vieraat ja sukulaiset saavat sitten olla osallistumatta jos ei kelpaa. ;)
Teette vaan niin kuin hyvältä tuntuu. :)
Olen Mingnan kanssa samaa mieltä. Syötettävien ihmisten määrää voi tosin tiputtaa sillä, että miettii ketä oikeasti haluaa sinne paikalle. Meillä on tiputettu jonkin verran pois sukulaisia sen takia että ovat sen verran 'kaukaisia' eli käytännössä tavatessa moikataan ja vaihdetaan pari sanaa mut ei muuta.
VastaaPoista